Balkan Tour III: Bosnia-Herzegovina (BiH)

Saavuin Sarajevoon historiallisella junakyydillä Belgradista. Sarajevon juna lähti aamulla 8:15, ja istuin pitkään yksin tilavalla asemalaiturilla. Junaan ei ollut pienintäkään tunkua – linja avattiin 20 vuoden jälkeen viime joulukuussa. Tapahtuma oli historiallinen ja symbolisesti tärkeä monen vuoden vihanpidon jälkeen. Jugoslavian aikaan ao. yhteys oli maan life line, pääkaupungin linkki vahvaan aluekeskukseen ja olympiakaupunki Sarajevoon. Nyt mikään ei viitannut edistykseen eikä valoisaan tulevaisuuteen. Junaan nousi kanssani muutama nuori repputuristi ja väliasemilla pois jääneitä paikallisia.

Kiskot ovat edelleen kuluneet ja vaunut Jugoslavian ajoilta. Juna nytkähti hitaasti liikkeelle, ja sitä vauhtia edettiin jatkossa 10 tunnin ajan. Maisema Serbiassa on hyvin tasaista ja kohtalaisen hyvinvoivaa, peltoja työstetty, teillä uusia autoja ja kunnossa olevia taloja. Kaikkialla oli asuttua, kylärykelmiä ja rakennuksia – ei silti juuri metsää! Junamenoihin kuului 4x passintarkastus ja 4x lipuntarkastus, Serbiassa, Kroatiassa, jonka läpi oli lyhyt matkaosuus ja lopulta Bosniassa.

Näillä nurkilla juna on vielä kuningas ja konduktori on herra. Asiaan kuuluivat hauskannäköiset junavirkailijat univormuineen, asemilla vihellyspilli ja pikkuasemilla junamies asennossa laiturilla, kun ohi ajettiin. Maisema muuttui Bosniassa jykevämmäksi, erilailla kuin Sloveniassa. Kuperaa ja jokia paljon. Runsaasti näkyi täälläkin uusia ja siistejä taloja sodan jäljiltä. Maisemaa leimasivat minareetit, naiset huivi päässä ja hevoset pellolla. Paljon pienviljelyä, perheitä viljelyhommissa, lampaita, koiria, kissoja ja kanoja pihoilla. Siellä täällä aavemainen rykelmä valkoisia hautakiviä kuin suuria sieniä luonnossa, sodan muistona.

Sarajevosta yleisvaikutelma oli nuhjuinen ja orientaalinen – kaikkialla tupakoidaan. Ensivaikutelma siis tämä: on tässä nähty näitä kommunistisia ja post-sosialistisia kaupunkeja ennenkin - haukotus! Sitten katse alkoi täsmentyä. Tuli mielen vanha lempparini Italo Calvino, jonka lausuma ”jokaisessa näkyvässä kaupungissa on lukuisia näkymättömiä kertomuksia” pitää paikkansa täällä. Aloin mieltyä sekalaiseen katukuvaan ja näihin monitasoisiin kertomuksiin. Sarajevo on sekoitus Turkkia, Itävaltaa ja Jugoslaviaa ja jotain uutta globaalia, taloraunioita edelleen ja seinissä sekä kaduilla on sirpalevammoja. Mutta kaduilla näkyy kaupungin sosiaalinen sydän. Kävely vanhassa kaupungissa – orientti on täällä! Ei alkoholia missään. Basaarimaisuutta, paljon perheitä liikkeellä, rauhallista, ei pelokasta.

Kaksi tarinaa nousee kaupungissa yli muiden: Itävalta-Unkarin aika vuosina 1878–1918 ja 1990-luvun Bosnian sota. Sarajevon kohdalla Itävallan aika se toi aluksi valtauksen ja sotajoukot, joita vastustettiin. Sitten tuli Eurooppa, kulttuuri ja järjestys, so. kaikki se, joka edelleen leimaa katukuvaa, kaupungintalo, koulut, teatterit, klubit, museot, tehtaat ja tuotantolaitokset, paikallishallinto ja julkinen liikenne. Paikallismuseossa herkutellaan vuoden 1914 arkkiherttua Ferdinandin murhasta: dokumenttia videolla, murha-ase ja murhaajan kuluneet pöksyt jne. Pakko käydä tämän jälkeen katsomassa Latin bridge, jonka kupeella ampuminen tapahtui ja orienttityylinen massiivinen kaupungintalo, joka nyt paketissa 1990-luvun piirityksen seurauksena. Siitä tehtiin sittemmin kansalliskirjasto, jonka sisällön serbit 80 % tuhosivat 1990-luvun miehityksen aikaan.

Sarajevon mahtiasema kaupunkina perustuu sen kaikkialta tihkuvaan viestiin eri uskontojen rauhanomaisesta rinnakkaiselosta. Katedraalit, suuret kirkot, temppelit, synagogat ja moskeijat leikkaavat katukuvassa ja horisontissa. Ne kertovat vuosisataista tarinaa kulttuurisesta yhteiselosta ja sosiaalisesta harmoniasta. Sitä ei onnistunut tuhoamaan verinen ja katkera Jugoslavian purkusota ja siihen liittyvä kulttuurin tuhovimma. Sisällissodasta on täällä vain 15 vuotta; arvet ovat pinnassa ja sodasta vaikea kertoa historiaa tai museoissa tarinaa. Jotain sitkeää, jotain suurta on tässä maassa, joka on muovautunut suurempien puristeessa. Sen symboliksi on nyt tullut Mostar uudelleen rakennettuine kivisiltoineen. Silta on komea, mutta ympäristö latistunut massaturismin keskitason kohteeksi. Silti BiH on useille tuntematon ja pelottava. Turhaan. Maa on ystävällinen, ihmiset miellyttäviä ja auttavaisia. Suosittelen lämpimästi! Turismi on tärkein tulevaisuuden tae täällä.