Kahviloita Kämpin kadulla ja Simmelin henki

Toukokuussa 1999, uuden Hotelli Kämpin avajaisissa, seisoin hotellin parvekkeella kilistelemässä kuohuviinilaseja muiden juhlavieraiden kanssa. Skoolasimme Suomelle, Helsingille ja uudelle laatuhotellille, joka muutti – tai palautti – Esplanadeille kaupunkikulttuuriset kasvot. Hotelli Kämpin historian kirjoittaminen vuonna 1985 oli nuoren tutkijanurani ensimmäinen julkaisu. Opin, että historia herättää intohimoja, kun siihen liittyy vahvoja muistoja. Menetetty rakennus, joka on purettu, tuhottu, pommitettu tai hävitetty, säilyy ihmisten mielissä ja muodostaa siellä merkityksiä suhteessa aikaan, paikkaan ja tilaan. Eräät rakennukset nousevat muistojen tihentymiksi. Kämp kuuluu kiistatta helsinkiläisten muistojen kärkeen.

Muistamisen tematiikka roihahti esille viikko sitten, kun uutinen saman korttelin kahvila Strindbergin sulkemisesta tuli julkisuuteen. Kansanliike järjestäytyi, vaikka kyseessä ei ole edes vanha tai historiallinen kahvila; aiemman samannimisen taidegallerian paikalle 1990-luvulla avautuneesta kuppilasta ehti tulla eurooppalais-helsinkiläisen uusaikakauden tunnus.

Näinhän se tuolloin meni, muistelen. Ensin saatiin kahvila, sitten avattiin hotelli Kämp ja pian suomennettiin kaupunkisosiologi Georg Simmelin teos Suurkaupunki ja moderni elämä. Tapahtumat olivat murusia 1990-luvun prosessissa, jolla Suomi integroitiin Eurooppaan ja suomalaisuus eurooppalaisuuteen. Kylmän sodan päättyminen, maan sisäinen muuttoliike, uusi tietotalous ja maailmankaupan avautuminen antoivat uudelle 1990-luvun Suomelle kasvot.

Puhe kaupungista ja kaupunkikulttuurista voimistui. Modernin elämän tunnukset, kansainvälisyys, yksilöllisyys, monikulttuurisuus ja suvaitsevaisuus, saivat nyt kaikupohjaa. Hotellit, ravintolat, kahvilat Eurooppa ja kaupunkikulttuuri liittyvät yhteen. Urbanisoituva Suomi katsoi Eurooppaan sekä 1880- että 1990-luvulla. Muutosvoimat muovasivat yhteiskunnan poliittisia rakenteita; uudet sosiaaliset voimaryhmät nousivat esiin. Porvaristo vahvistui 1880-luvulla, 1990-luku oli yrittäjien aikaa. Kämp ja Strindberg olivat suomalaisia versioita mannermaisesta elämäntavasta, sopien molempien ryhmien makumaailmaan.

Kahvilat ja hotellit kuuluvat moderniin elämään. Berliiniläinen juutalaisintellektuelli Georg Simmel kirjoitti 1900-luvun alussa pieniä tutkielmia kaupunkisosiologiasta, rahasta, tunteista ja kuluttamisesta. Esseiden arvo on säilynyt. Suomenkin kaupunkitutkijoista on tullut monia ”simmeliaaneja”, jotka ovat pohtineet kaupunkijulkisuutta ja kanssakäymistä toreilla ja kaduilla, kaupoissa ja kahviloissa. Simmelin suurkaupunki modernin elämän näyttämönä hahmottaa nykyaikaa yksilöllisenä kokemuksena. Se edellyttää seisomista omilla jaloillaan, vapaana yhteiskunnan vanhoista tukipuista ja yhteisön traditioista. Perinteiset arvoankkurit, vakaa usko, säätysidonnaisuus tai maailmankatsomus, ovat jääneet. Modernia on yksilön oikeus varjella itsenäisyyttään historiallisen perinteen, kulttuurin ja tekniikan ylivaltaa vastaan – vaikka kahvilassa istuen!

Kahvila Strindberg osoittaa, että yhäkin vaikuttavat urbanismin positiiviset mielleyhtymät palautuvat 1800-luvulle, kun eurooppalaiset metropolit Pariisi, Lontoo, Berliini, Wien ja Pietari elivät globaalin loistonsa aikoja. Aikakausi synnytti suurten hotellien, ravintoloiden ja kahviloiden lisäksi bulevardit ja esplanadit, puistot ja patsaat, teatterit ja oopperat, rautatieasemat ja liikepalatsit sekä tavaratalot.

Strindberg-keskustelu osoittaa, että kaupunkiin liittyvät merkitykset ja mielikuvat ovat tärkeitä. Kun kahvila avattiin 1990-luvulla, oli kysyntää uudenlaisille muistoille. Tarvittiin uutta kaupunkitarinaa, ja sitä Strindberg tarjosi. Se symboloi Suomen kykyä olla osana eurooppalaista muutosta. Kahvila kantaa monia merkityksiä ja siihen liittyvät kollektiiviset muistot heijastavat positiivista kiihkeyttä, optimismia ja tulevaisuudenuskoa. Strindbergiin tänään hakeutuva saa historiasta elämyksiä ja tunteen kulttuurisesta jatkuvuudesta. Sen kotikatu Pohjois-Esplanadi kuvastaa pienoiskoossa Helsingin kasvua venäläisestä pikkukaupungista urbaanin liike- ja kauppaelämän keskukseksi ja nykyiseksi globaalitalouden rakastetuimmaksi kaupunkitilaksi. Tämä tunne on kaupunkilaisen omankuvan ydintä.