"..sitten kun olette isoja, tulette tänne opiskelemaan.."

Kevät on Helsingissä mukavaa aikaa, sillä kaupunkiin saapuvat turistit ja luokkaretkeläiset. Keskustassa kuulee poikkeuksellisen paljon lasten ääniä ja nuorten puhetta - ryhmissä! Opettajat opettavat kaduilla ja toreilla, pääkaupunki panee parastaan. Tänään, kun astuin lounasaikaan ulos Porthaniasta, Yliopistokadulla käveli ohitseni bussilastillinen noin 10-vuotiaita peruskoululaisia, mistä lienevät, maakunnasta. Heidän nuori ja innokas naisopettajansa viittilöi vilkkaasti kohti yliopiston rakennuksia ja selitti kovalla äänellä: "Sitten lapset, kun te olette isoja, pyritte tänne opiskelemaan ja tulette viisaiksi!"

Vanha yliopisto-opettajan sydämeni läikähti. Juuri näin! Me opiskelemme tullaksemme viisaiksi ja sivistyneiksi, emme ollaksemme valtiovallan tehokkuustykinruokaa!

Tässä yhteydessä sopii tietenkin kysyä, onko yliopistouudistus tehnyt meidät viisaammiksi ja sivistyneimmiksi? Vastaan suoraan: ei ole! Meilä uudessa ja "notkeassa", tässä uudistuksessa syntyneessä Filosofian,historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitoksessa koko tilanne - yhteenhitsautuminen - on aivan auki. Me opettajat olemme kärsivällisiä ja tiedämme, että uudistuksen tavoitteiden läpijuoksuttaminen kestänee ainakin 5-10 vuoteen. Selvää on vain se, että vanhoihin taloudellisiin resursseihin ei ole palaamista...muttei ole tietoa uusistakaan?

Tällä uudella notkealla laitoksella, jonka pitkää nimeä en siis jaksa muistaa (sille annettu sisäpiiriläisten "kultahifi" -nimi, itse puhun "historian oppiaineista", kun omaa kuvaan), tehtiin kysely uudistuksen jälkivaikutuksesta. Tutkimustulokset osoittavat selvästi, että laitosuudistus eteni liian kovalla aikataululla, jotta tieto asiasta ehti tavoittaa kaikki osapuolet. Kun uudistus jyrättiin läpi, on monilla meistä edelleen mankeloitu olo. Erityisen kriittisesti suhtauduttiin uuden aikakauden edellyttämiin visioihin ja strategioihin: talouslähtöisyyden koettiin syövän periteistä substanssia, tieteen ja sivistyksen paikkaa.

Muitakin lapsia meni pesuvenden mukana. Yliopistodemokratia jätettiin historiaan. Laitosuudistukseen asetettiin suuria toiveita etenkin suhteessa hallinnon selkiytymiseen ja kevenemiseen oppiainetasolla. Yliopistouudistuksen piti antaa opettajille työrauha ja tutkimusaikaa. Ongelmana on ollut se, että laitosuudistuksen yksityiskohtainen käytäntöön sovittaminen jäi kovin myöhäiseen vaiheeseen. Epävarmuus on realiteetti, joka vaikuttaa toimintakulttuuriin ja opetuksen suunnitteluun. Monet jakoivat kyselyn mukaan huolen koko yliopiston byrokratisoitumisesta ja yliopiston johdon asettumisesta muuta henkilöstöä vastaan.

Normaalia murrosvastarintaa vai ei? Voi olla, mutta aika monella meistä on takki tyhjänä ja hattu kourassa. Rahan kuristaminen ja uusi autonomia merkitsee vain yhtä asiaa: ennemmin tai myöhemmin me humanistitkin lähdemme kadulle kerjuulle, hakemaan osarahoitusta, tutkimushankkeita ja projetirahaa yksityssektorilta. Sopii kysyä, mistä moisia rahalähteitä Suomesta löytyy, sen jälkeen kun Aalto-yliopiston napamiehet ja -naiset ovat käyneet saaliinjaolla, muista opinahjoista puhumattakaan.

Murheet ja huolet sopii tällä viikolla hetkeksi heittää nurkkaan. Filosofisen Tiedekunnan promootio tarjoaa tulevana viikonloppuna silmänruokaa ja hengenravintoa akteineen, puheineen, kulkueineen, juhlineen ja baaleineen. Mikään uudistus ei ole onnistunut tappamaan (sormet ristiissä??) tätä hienoa helsinkiläistä akateemista traditiota juhlia ja juhlistaa oppineisuutta ja sivistystä kauniilla tavalla ja mieleenpainuvasti. Skool kevään suurelle juhlalle! Skool tieteelle ja tiedolle - niin kauan kun niistä pääsemme vielä nauttimaan!