Kainuun malli ja Nälkämaan kohtalo

Kun Helsingin kaupunginhallitus (Kh) saapui viime keskiviikkona junalla Kajaaniin, oli takana kuusi tuntia junamatkaa ja viisi tuntia luentoja ja keskusteluja, VR:n tulevaisuudesta, Kainuun mallista ja globaalista metropolipolitiikasta. Kh matkusti kongressivaunussa, joka osoittautui mainioksi ratkaisuksi: kaunis, mutta pusikoitunut isänmaamme levisi ikkunoiden ulkopuolelle ja oli (kerrankin) aikaa keskustella kunnallispolitiikan kinkkiset kysymykset läpikäyvästi.

Kh:n ja lautakuntien opintomatkat kuuluvat kunnallispolitiikan perinnekulttuuriin. Itse olin reissussa kolmatta kertaa. Syksyllä 2006 kaupunkisuunnittelulautakunta vieraili Wienissä. Kesällä 2009 pääsin valtuustoryhmän puheenjohtajana mukaan ensimmäiselle Kh:n matkalleni Liverpooliin – siitä sopii lukea kesäkuun 2009 blogeista. Ja nyt siis kolmas keikka, tällä kertaa kotimaahan. matkalla mukana olivat kaupunginjohtajisto, muutama korkeampi virkamies, kaupunginhallitus ja siinä olevien ryhmien puheenjohtajat, kaikkiaan noin 27 hengen joukko. Mukana ohjelmassa sopivasti myös Helsingin Yrittäjien pieni edustusjoukkue.

Ohjelma oli rakennettu Etelä-Kainuun varaan. Tutustuimme Paltamon Työtä kaikille –hankkeeseen, Kuhmossa Kainuun maakuntakokeiluun ja Sotkamossa Vuokatinvaaraan, Katinkultaan ja Naapurinvaaran lomakeskukseen sekä Saastamoisen mainioon kenkäkauppaan. Iltaa vietimme Kuhmon hotelli Kalevalassa ja Kalevala-kylässä. Torstai kului Kuhmo-talon elinkeinopoliittisessa seminaarissa ”Tulevaisuuden tekijät”.

Helsinkiläisryhmäämme isännöi mahtava joukko paikallisia vaikuttajia, maakuntajohtajia ja paikallisia valtuutettuja sekä kunnan- ja kaupunginjohtajia. On pakko myöntää: asetelmassa on jotain Gogolmaista! ”Etelän miehet ja naiset, monet valtakunnantason vaikuttajia, saattoivat herättää kauhua ja pelkoa paikallisissa kollegoissa. Näytti siltä, että sydämet sulivat kun tervetuliaisillallisen aikana helsinkiläiset vaativat Kainuun maakuntalaulun laulamista. Ilmari Kiannon ja Oskar Merikannon Nälkämaan laulun (1911) dramaattinen poljento nousi väkevänä helsinkiläisten suusta. "Kuulkaa korpeimme kuiskintaa,jylhien järvien loiskintaa" – siinä hetkessä pääkaupunki oli yhtä maakuntansa kanssa.

Epävirallisen ohjelman aikana sain minäkin pohtia paikallisten kanssa maakuntalaulujen myyttisyyden ja todellisuuden välistä ristiriitaa. Sopiiko nälkämaan imago nykyaikaan, pohtivat kainuulaiset. Pitäisikö laulu korvata uudella, paremmin vuoden 2011 teemoihin sopivaksi, minulta kysyttiin. Sanoin, että älkää ihmeessä. Myyttiä ei voi korvata tai kuvitella sen hävittävänsä. Päivittämisen sen sijaan onnistuu ja vanhan viestin uudelleentulkinta.

Maakuntalaulun yhteisesityksen jälkeen vierailu sujui kuin lennossa. ”Iloisuus, aitous ja vieraanvaraisuus ovat tehneet lähtemättömän vaikutuksen”, saattoi Pajunen analysoida tuntojaan lauantain maakuntajuhlassa noin 3000 hengen läsnä ollessa. Me helsinkiläiset omaksuimme kunnioittavan suhtautumisen alueen luonnonkauneuteen sekä ihailimme kainuulaisten sisukkuutta, ahkeruutta ja isänmaanrakkautta. Sillä siitähän on kyse vaikkapa maakuntakokeilussa, kyvystä kääntää vaikea tilanne voitoksi. Saimme kuulla, että sosiaali- ja terveyspalvelut tuotetaan Kainuussa muuta maata pienemmin kustannuksin. Kustannusten kasvua on hillinnyt muun muassa perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhdistäminen samaan organisaatioon ja saman johdon alaisuuteen. Maakunta on vastannut myös nuorten ja aikuisten ammatillisesta ja lukiokoulutuksesta.

Helsinki teki viikonlopuna aikaan Senaatintorityyppisen vastavierailun Kajaaniin. Kaupunki toi Kajaaniin näytille muun muassa Taneli Eskolan urbaaneja luontokuvia ja Liisa Jokisen katumuotia sekä maistettavaksi Jyrki Sukulan johdolla makupaloja. Iloitsin siitä, että tunnelma matkalla oli niin hyvä. Vastakohdat Helsingin ja maaseudun, tai pääkaupungin ja maakuntien väliltä olivat kuin poispyyhityt. Perusviesti oli selvä molemmissa päissä: Suomessa tarvitaan kaikkien voimien yhteistyötä!

Kainuussa parasta ovat ihmiset, vastaan, jos minulta kysytään. ja ruoka! Kiitos maakunnan emännät ja isännät sekä Kalevala-kylän aktiivit, että saimme nauttiaksemme hyvää ja ravitsevaa perusruokaa, rönttösiä, sienisalaattia, savulammasta, poromakkaraa, itse tehtyjä makkaroita, loimulohta, leipäjuustoa ja lakkajälkiruokia. Moni meistä palaa Kainuuseen kyllä takasin, nöyrin mielin.