Silakoita, satamia ja saaristoromantiikkaa

Viime viikonloppu kului huippupaikalla Euroopassa: satamia katsoskellen Belgiassa. Sataman johtokunnan opintomatkalla oltiin mennen tullen huulet aidosti pyöreinä. Suomessa unohtuuu helposti se tosiasia, että Schelden ja Reinin suurjokien suulla olevat maat – siis Alankomaat ja Belgia – ovat jo vuosisatojen ajan saaneet leijonanosan kansantulostaan satama- ja kauppatoiminnoista. Belgiassa luottamusmies- ja virkamiesjohdosta koostunut pikku ryhmämme kokeili jokiajelua vanhan mallin mukaan valmistetulla 1700-luvun reittialuksella De Gentse barge (Gentin satama), hyppelyä komeilla aallonmurtajilla (Zeebrygge) ja näköalojen katselua valtavan konttilaivan ohjaamossa, montenegrolaisten sailoreiden opastamana (Antwerpen). Ohjaamosta näkyi hyvin, kuinka suomalaisen Cargotecin nosturit ovat kovaa valuuttaa maailmalla!

Täältä pohjoisesta katsoen emme oikein tajua alankomaalaisten satamien mittakaavaa: se on iso, suorastaan monumentaalinen ja globaali! Antwerpenissa on satamaa yli 150 kilometriä. Belgiassa ensimmäiset kanavat rakennettiin jo 1200-luvulla ja sen jälkeen ne ovat jatkaneet kasvuaan ja yhdistävät satamia sisämaahan, yli ja poikki maan rajojen – esimerkiksi vesiyhteydet Ranskaan ja Pariisiin hoituivat pitkään vesiteitse, ja hoituvat edelleen. Keinotekoisten ja luonnollisten vesiteiden yhdistelmä oli takuuvarma vaurauden lähde joenvarren kaupungeille: pitkä linja näkyy edelleen kaupunkien loisteliassa keskiaikaisissa kerrostumissa. Erityisen elegantisti on viimeisten vuosien aikana entisöity ”keskiajan Manhanttan” eli Gentin vanha keskusta.

Globaali on ollut keskiajalta läsnä uudessa ja vanhassa Belgiassa ja Alankomaissa. Nytkin satamissa näkyi aluksia Aasiasta, erityisesti Kiinasta. Kiinalaiset satamat ovat kirineet eurooppalaisten suursatamien, erityisesti ykkösen eli Rotterdamin tuntumaan. Aasiaan uskotaan Belgiassakin; Kiina o´li Gentin paikallisen satamalautakunnan puheenjohtajana lempimaa. Satamat eivät 2000-luvulla ole enää vain satamia; ne ovat myös teollisia tuotannon, varastoinnin ja paketoimisen tiloja ja tärkeitä mm. energiahuollolle. Satamat Belgiassa olivat ylpeitä historiastaan. Se on antanut niille itsetuntoa ja voimaa jatkuvasti uudistaa ja laajentaa toimintaansa. Tämä ”ylpeys” näkyi hyvin paikallisissa isännissämme!

Belgian satamista oli helppo liukua Helsingin silakkamarkkinoille. Sunnuntaina istuin silkkakilpailun raadin puheenjohtajana kaupungintalolla maistelemassa noin 45 kalapurkkia paremmuusjärjestykseen. Kova homma tehdä, vaikka vatsa oli tyhjä. Noin 2,5 tunnin urakan jälkeen alkoi suussa maistua kuin pullollinen kalanmaksaöljyä olisi kaadettu kurkusta alas. Voittajat saatiin maustekala- ja silakkayllätyssarjoihin, ja voittajien julistaminen tapahtui yleisömeressä Kauppatorilla. Historia elää meilläkin kivasti!

Maanantain aamutv:ssä tutustuin persoonalliseen hankolaiseen kalastajaan Tage Gustafssonin, jonka kalat ovat hyvin pärjänneet kilpailuissa. Gustafsson huokaili kalastuksen hiipuvaa kaarta, mutta iloitsi joka syksyisestä Helsingin matkasta: ”Vi får vara på en höstsemester mittemot presidentens slott!”

Silakkamarkkinat edustavat vuosisataista perinnettä, johon kuuluvat myös harmonikkamusiikki ja laituritanssit. Silakka on ollut pitkään pääkaupunkilaisten peruselintarvike. Kyseessä oli lähinnä silakkatynnyri tai -nelikko, jonka sisältö ruokapöydän perusainesta. Yksinkertaisen perusaterian muodostivat suolasilakka ja leipä. Myös maustekalaa eli maustettua kilohailia ostettiin, sillä herrasväen viinapöydässä 1800-luvun Helsingissä sillä oli tärkeä osa yhdessä leivän, voin ja juuston kanssa - päivälliset ja illalliset kun usein aloitettiin viinapöydällä.

Anders Ramsay, vanha helsinkiläinen originelli, kertoo muistelmissaan Muistoja lapsen ja hopeahapsen lapsuutensa silakkamarkkinoista 1840-luvulla: "Satama oli täynnä kalastajaveneitä, missä tingittiin ja nautittiin maistiaisia silakkatynnyreistä, ja veneet toivat mukanaan omenoita, perunoita ja saariston tuotteita, kun taas torilla seisoivat vierekkäin maalaistavaroiden kuormat." 1800-luvulla torilla myytiin yleisesti lihaa, voita, jauhoja ja jopa kaljaa.

Silakkamarkkinoiden tärkeys käy ilmi satamalaitoksen kirjanpidosta. Esimerkiksi vuonna 1931 silakkamarkkinoihin osallistui 68 venekuntaa, joiden lastina oli 411 400 kiloa suomukalaa ja 8877 kiloa maustekalaa. Ennätysvuosi oli 1958, jolloin veneitä oli yhteensä 128 ja maustekalaa lähes 23 000 kiloa. Nykyään veneitä on paljon vähemmän. Ruokatalous on keventynyt, suolakalaa ei enää tarvita, koska kalaa saa halvalla kaikkialta ja silli- ja silakkasäilykkeet ovat jokapäiväisruokaa.