Helsinki hei – syksy alkaa!

Kunnallispoliittinen syksy on taas nostanut esiin kotikaupunkini Helsingin erilaisia profiileja, tapahtumista kunnallispolitiikkaan, designkaupungista opiskelijatempauksiin. Oma kontribuutio keskusteluun liittyi viime keskiviikkona esitettyyn valtuustokysymykseen, teemana kauppahallien kohtalo.

Asiahan on niin, että Helsingin kaupunki päätti kymmenen vuotta sitten kilpailuttaa Hakaniemen hallin myyntipaikat. Käytännössä se on merkinnyt sitä, että uusien vuokralaisten kuukausivuokrat saattavat olla jopa nelinkertaiset vanhojen kauppiaiden maksamiin vuokriin verrattuina. Osa liiketiloista on jatkuvasti tyhjillään. Jotta uusi yrittäjä pääsee siivilleen ja saa oman yrityksensä hallissa menestymään, vaatii se asiantuntijan arvion mukaan vähintään 2–3 vuotta

Pienimuotoinen kauppiasyrittäjyys on haastavaa ja vaihtelevuudessaan epävarmaakin. Silti kauppahallit ovat yksi elävän kaupunkikulttuurin kulmakivistä. Ne tarjoavat vaihtoehdon suurille kauppaketjuille ja yhä vähenevälle henkilökohtaiselle palvelulle. Kauppahallin yrittäjät toivovat kaupungilta kumppanuutta ja joustavuutta. Kauppahalliyrittäjien näkemykset tulee ottaa tosissaan. He sanovat itsekin, että he eivät halua veronmaksajien almuja. He haluavat reiluja pelisääntöjä ja pitkämielisyyttä yrittäjyyden edistämisessä.

Kauppahallit kuuluvat kaupunkilaiseen elämänmenoon ja niihin tarvitaan uusia yrittäjiä. Uusia sitoutuneita yrittäjiä ei tulevaisuudessa löytyne tarpeeksi, jos vuokrataso nousee liian korkeaksi. Siksi kysynkin valtuustossa, oliko Helsingin kaupunki valmis arvioimaan uudelleen kauppahallien tilojen vuokrakilpailutuksen periaatteita sekä omaa toimintaansa suhteessa yrittäjyyteen. ”Kyllä”, vastasi apulaiskaupunginjohtaja Penttilä, ja kertoi uusista hankkeista, muun muassa hallien siirtämisestä Helsingin Tukkutorin alaisuuteen. Sitä kautta sitten lähdetään kehittämään ruokakulttuuria.

Yrittäjyyteen liittyi kesällä esiin nostamani teema siitä, että Helsingissä tulisi olla enemmän pienomisteisia kuppiloita, kahviloita ja ravintola, hyvätasoisia lisäksi. Toimittaja Kimmo Oksanen (HS) on käynyt omaa sotaansa kaupungin elintarvikevalvontaa vastaan, joka herkästi torjuu ”kaiken kivan”, kioskiruokailun, ulkotarjoilun jne. Kimmokkeen antoi kaarinalaisen lapsikauppiaan, 8-vuotiaan Mari Aaltosen jäätelökioski. Viranomaiset edellyttivät virallista ilmoitusta elintarviketoiminnasta ja elintarvikeketjun luotettavuudesta. Koko keskustelu kulminoitu mediassa kysymykseen siitä, miksi suomalainen ruokakulttuuri näyttää niin ankealta ja ilottomalta.

Ruoasta liu’uin viime torstaina kirjojen ääreen, kun joukko tietokirjajärjestöjä järjesti mukavan illan Tieteiden Talolla. Jörn Donner esitteli 10 lempikirjaansa, aiheena Helsinki, ja paikalla olivat lisäkseni kommentoimassa ex-museojohtaja Marja-Liisa Rönkkö ja ex-kaupungin tiedotuspäällikkö Pertti Mustonen – osaavia virkamiehiä kumpikin. Donner oli hyvällä tuulella, kielsi aluksi kaikki listat, kunnes pääsi esittämään omansa, ja esitteli täyssalilliselle sortimentin, johon kuului Leinoa, Tikkasta, Westötä, Turtiaista, Carpelania ja Tanneria. Saatiin aikaan mukava keskustelu tieto- ja kaunokirjallisuuden kaupunkiteemoista ja yleisö seurasi intensiivisesti. Mukavaa!

PS. Vaalirahakohun ymv. jälkipelissä aletaan mediassa kaupunginkin luottamusmiehiltä penätä ”jääviyttä”. Mitähän se mahtaa tarkoittaa järjestelmässä, joka vuosikymmeniä on perustunut siihen, että suuret puolueet (kok & dem) ovat istuttaneet erityisalojen edustajia kaksin kappalein valvomaan kaikkea kovaa kunnallista toimintaa. Malli oli selvä: rakenneliikkeet valvoivat etujaan kaupunkisuunnittelulautakunnassa, kiinteistöihmiset kiinteistölautakunnassa, rakennusteollisuuden edustajat rakennuslautakunnassa jne. Se jos mikä oli maan/kaupungin tapa, eikä näistä taustakytköksistä ole jäänyt pöytäkirjoja…