Tiedettä, barometreja ja yliopistopolitiikkaa!

Viikkoon on jälleen kuulunut miellyttävä opiskelijatapahtuma. Ne pitävät yllä uskoani yliopiston tulevaisuuteen. Eilen juhlivat historian ainejärjestön Kronoksen aktiivit yhdistyksen 65-vuotista juhlaa. Kaunis ja tyylikäs tilaisuus, jossa pidettiin hyviä puheita (Nuorteva, Burman) ja laulettiin opiskelijoiden tekemiä irvilauluja. Keskeinen irvailun kohde oli – tietenkin – innovaatioyliopisto Aalto ja koko ajatus innovoinnista. Opiskelijat osoittivat kehuttavaa humanistista itsetuntoa ja kykyä ottaa ilo irti elämästä. Kun nämä tyypit saadaan ihmiskunnan ja isänmaan palvelukseen, makaa tämäkin maa kohti parempaa suuntaa!

Viikolla julkistettiin jälleen Tieteen tiedotus ry:n laatima tiedebarometri. Sen avulla mitataan kai jotenkin suomalaisten suhtautumista tieteeseen. Kokonaiskuva on tiedemyönteisyys. Internetin merkitys on kasvanut kohisten. Itse sanoisin: myös television. Olin kovin yllättynyt, kun olin päässyt (kuvio 16) siihen joukkoon, jonka muodostavat useimmin esitetyt nimet, kun puhutaan ”merkittävimmistä nykyisin toimivista tieteenharjoittajista”. Kärkeä piti edesmennyt akateemikko Leena Palotie, sitten tulivat palkitut ja dekoreeratut Esko Valtaoja, Kari Enqvist, Helena Ranta, Pekka Himanen ja Ilkka Hanski. Itse pääsin kahdella maininnalla peränpitäjien joukkoon, yhdessä muun muassa Leif Groopin, Johan Gullichsenin ja Petteri Järvisen kanssa. Samalla listalla figureerasivat myös Jorma Ollila ja Martti Ahtisaari, mikä ei anna kovin hyvää kuvaa suomalaisten tiedetietoisuudesta….

Akateemisen elämän ylle tuo varjonsa jatkuva uudistaminen ja evaluaatiot. Nyt uusin ”keksintö” liittyy Humanistisen tiedekunnan profiilin nostoon, jonka oletetaan – siis tiedekunnassa oletetaan – tapahtuvan muodostumalla sisäänheittoon opintokokonaisuuksia. Tämä opintokokonaisuuksien luominen leivottiin sisään tiedekunnan strategiaan jo edellisen tdk-neuvoston aikaan, ulottuen vuosille 1912. Meillä on liuta aika irrallisia oppiaineita - niitä perusteltiin löyhin perustein 1980- ja 1990-luvulla - ja niistä nyt tehdään 10-15 oppiainekokonaisuutta. Osatavoitteena vähentää pääsykokeiden runsautta, ja tehdä muutama sisääntulopolku. Itse näen tämän sinänsä aika hyvänä asiana. Saadaan ryhtiä ja tarpeellista uudelleen ajattelua opintokokonaisuuksiin. Pienenä pelkona on, että palataan taas vanhaan, so luodaan historian, kulttuurintutkimuksen, taiteentutkimuksen, sukupuolen tutkimuksen jne aineet jälleen takasin....

Viikolla jaksettiin yhä kohista humanistien adressista rehtorille. Adressin sylttytehdas lienee entisen Renvall-instituutin väki, kärjessä Arto Luukkanen. Taustalla on tilanne, jossa tiedekunnan (muidenkin?) budjettia on leikattu runsaalla kädellä = ei rahaa tuntiopetukseen, ei tutkijoiden kansain väliseen toimintaan, ei opiskelijoiden työharjoitteluun, ei ulkomaisten opponenttien tänne tuomiseen jne. Mitään uudesta strategiasta ei siis voida käytännössä toteuttaa. Esimerkiksi juuri tämä "kansainvälistyminen" jää nyt jokaisen tutkijan itse maksettavaksi...On siis elettävä paitsi niukkuuden myös näiden opinto- ja hallintouudistusten kurimuksessa ja evaluaation miekka pään päällä heiluen.

Adressien puuhamiesten ja -naisten olisi suunnattava se myös hallitukselle....itse en ollut taustajoukoissa, tällä kertaa. Tiukka budjetti koettelee historian, kulttuurin ja taiteiden laitosta kovimmin - meillä muutosvastarinta aika suurta ja huoli humanismin tulevaisuudesta samoin. Rehtori vastasi ympäripyöreitä. Tämähän tässä huolestuttaa, kahden kerroksen erilaiset maailmat: yliopiston johto vakuuttaa, että kaikki menee kuten ennenkin ja vielä paremmin - mutta ruohonjuuritasolla todellisuus on jotain muuta: me alamme olla aika uupuneita tähän kulissitodellisuuteen!