Ilon ja toivon kaupunki?

Eilen 15.2. pohditiin Helsingin valtuustossa vuoden 2013 budjetin raameja. Pidin oheisen ryhmäpuheenvuoron:

Laman ja sen taittumisen parhaat mittarit löytyvät Helsingin omista virastoista ja yhtiöistä, Esimerkiksi Vuosaaren sataman luvut osoittivat viime vuonna pienenpientä ja lohduttavaa kasvukäyrää. Toinen vertailuaineisto muodostuu Helsingin väestökasvusta – väkeä tulee lisää viime vuosien aikana n 5000–7000 hengellä/vuosi, perustuen muuttoliikkeeseen ja luonnolliseen väestönkasvuun.

Meille annetun assiivisen kokousaineiston rivien välitä oli luettavissa selkeä viesti: julkisen talouden alijäämä syvenee edelleen. Kuluvan vuoden BKT:n kasvuksi ennustetaan 2,6 %, ja vuodelle 2013 ennuste on 1,7 % kasvu. Ensi vuonna kasvu hidastunee, mikä pitää sisällään taantuman mahdollisuuden. Kansantalouden investointiaste kääntynee ensi vuonna uudelleen laskuun. Työllisyysaste ei heikkene, joskin kotitalouksien epävarmuus heijastunee myös kulutuksen rakenteeseen.

Eurooppalainen taloudellinen tilanne, Kreikan kohtalo ja suuri kuntauudistusreformi tuo runsaasti epävarmuutta Suomeen ja pääkaupunkiseudulle. Sopii kysyä, miten suomalaisen kunnan poliittinen, taloudellinen ja konkreettinen vastuu muodostuu tilanteessa, jossa nykyisen kaltainen hyvinvointiyhteiskunta on tulossa tiensä päähän.

Metropolialue on vahvistunut – sivuvaikutuksineen. Niitä ovat tuloerojen kasvu, ikäpyramidin epätasapaino ja epävarmuuden lisääntyminen. Tilanne tuo suuria haasteita työmarkkinoille; on paineita siihen, että palkkauksen ja muiden työehtojen on oltava joustavampia, jotta tilannekohtaisesti pystytään rakentamaan työllisyyden ja tuottavuuden kannalta parhaat ratkaisut. Etusijalla on nuorison työllistäminen esimerkiksi oppisopimuskoulutusjärjestelmää kehittämällä.

Heikot suhdanneodotukset tuntuvat rakentamisessa, mutta näkymät ovat heikentyneet nopeasti myös teollisuudessa ja palvelualoilla. Kuntien verotulojen kasvu on hidastunut samalla kun palkkamenojen kasvu on nopeutunut. Vuonna 2012 kuntien verotulot ja valtionosuudet kasvavat selvästi kuluvaa vuotta hitaammin, vaikka kunnat nostavat keskimääräistä kunnallisveroprosenttiaan 0,09 prosenttiyksiköllä. Myös kuntien lainakannan kasvu uhkaa jatkua, ja vaikka verotulojen kasvu nopeutuu, pysyy kuntatalous edelleen alijäämäisenä.

Kuten ajankohtaisesta kuntauudistuskeskustelusta ilmenee, sosiaalitoimen ja terveydenhuollon tuottavuus on kaupunkimme kohtalonkysymys. Yli puolet budjetista menee näille sektoreille. Sosiaalinen kahtiajakautuminen tuntuu jatkuvan, ja se sotii yhteiskunnassamme syvällä olevaa tasa-arvon periaatetta vastaan. Alimman tuloryhmän perheet ovat edelleen varsin ahtaalla yhdessä työttömien, yksinhuoltajien, eläkeläisten ja opiskelijoiden kanssa.

Silti eurooppalaisessa vertailussa Helsinki on pärjännyt hyvin, joskin kaupungin kiinnostavuus eurooppalaisten kiinteistösijoittajien keskuudessa on laskenut. Laskuun vaikuttavat muun muassa epävakaa taloudellinen tilanne. Helsingin kiinnostavimpina kiinteistöinä asiantuntijat pitävät toimistokiinteistöjä sekä vähittäiskaupan kiinteistöjä.

Uudet tietointensiiviset työmarkkinat, savupiipputeollisuuden alasajo ja työn ja vapaa uudenlainen rytmitys sekä perinteisestä poikkeava työpaikkaliikkuvuus asettavat vakavia haasteita elinkeinopolitiikalle, kaupunkisuunnittelulle ja innovaatioiden kehittämiselle. On osattava yhdistää työpaikkaliikkuvuus tilanteessa, jossa työpaikkojen vaihtuvuus on nopeaa, mutta asumiselta haetaan pysyvyyttä, rauhaa ja luonnonläheisyyttä. Kaupungin elinkeinopolitiikan on oltava edelleen rohkeaa. Pienyrittämisen toimintaedellytyksiä on johdonmukaisesti parannettava; se luo Helsingille verotulopohjaa. Kaivataan uudenlaista visiota; esimerkiksi matkailuala kaipaisi kehittämistä, samoin muotiin ja elämäntapaan liittyvä yrittäjyys.

Asuminen on edelleen olevan seudullisen kilpailukyvyn kipupiste ja suurin huolenaihe liittyy tarjolla olevan asumisen laatuun ja hintatasoon. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus on tulevina vuosina suurien haasteiden edessä: uutta jaettavaa ei ole. Terveyserojen kaventaminen on edelleen keskeistä erityisesti alueilla, joissa ihmisillä on paljon ongelmia ja suuri työttömyys. Päihdepolitiikan vahvistamista tarvitaan. Seuraamme tarkoin sosiaali- ja terveystoimen yhdistämisen aikaansaamia seurauksia, hallintokoneiston vakio-ongelman eli siilo-organisaation purkua. Yhteistyötä kansalaistoimijoiden kanssa pitää vahvistaa ja kehittää yhteiset pelisäännöt koko Helsinkiin.

Talouden epävakaisuus ei saa haitata työtä lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyväksi. Nuorisotyöttömyys on valtava ongelma kaikkialla Euroopassa. Meillä luotetaan yhä koulutuksen voimaan, ja siksi koulutusjärjestelmäämme pitää jatkuvasti uudistaa. Viime laman seurauksista dramaattisin on työttömäksi koulutetun nuoren ikäluokan heitteillejättö. Sukupolven jälkeläiset kokevat ylisukupolvisen syrjäytymisen riskit.

Nyt on jo olemassa erilaisia malleja pitkäaikaistyöttömien yksilöllisen työnhaun tukemiseksi, mutta niiden vaikuttavuudessa on kovin paljon toivomisen varaa. Jokaiselle peruskoulun päättävälle pitäisi löytää työ ja mielekäs toimeentulo. Painopistettä on saatava opintojen keskeytymisen ehkäisyyn; erityisesti on painettava alas ammatillisessa koulutuksessa keskeytysten määrää. Lastensuojelun menokasvun hillintä täytyy tehdä ennaltaehkäisyä vahvistamalla. Tärkeää on edelleen kouluterveydenhuolto. Lapsiperheiden kotipalvelujen vahvistamista olemme vaatineet jo vuosia. Pieniä muutoksia on tapahtunut, joskin paljon tehtävää on yhä jäljellä.

Toivottavasti Design-vuosi 2012 ja pääkaupunkiaseman 200-vuotisjuhla luovat kaupunkilaisissa ja yrittäjissä vahvaa uskoa ja tulevaisuudentoivoa. Tarvitaan yhdessä tekemistä ja iloa. Designvuonna 2012 on syytä päästä uusien asuinalueiden rakentamisessa eteenpäin. Keskustan ryhmä korostaa edelleen sitä, että edelleen mietitään keinoja asumiskustannusten nousun hillitsemiseksi. Kaupungin oman asuntotuotannon lisääminen on keskeistä. Positiivisia signaaleja on jo saatu.

Vuoden 2013 toiminnan suunnittelun tulee pohjautua toistaiseksi nykyiseen kunnallisveroprosenttiin. Helsingissä on edelleen tavoiteltava kustannustehokasta palvelurakennetta. Se on meille kohtalonkysymys!