Juhlia, johtamista, yliopistopolitiikkaa – ja Marimekkoa!

Kaksi viimeistä viikkoa on kulunut hurjassa kiireessä ja juoksussa… niin…tunnelmasta tunnelmaan! ESO:n elegantin vuosijuhlan jälkeen 10. lokakuuta on tullut askellettua, laukattua ja hölkättyä erihenkisissä tilaisuuksissa, pohtimassa muun muassa Suomen matkailullista kuvaa, johtamisen kulttuureja Santahaminassa ja YLE:n strategisia linjauksia.

Tänään ajatukset ovat pyörineet pienen tauon jälkeen yliopistopolitiikassa. Kutsu konsistorin kokoukseen viikon kuluttua kirvoitti sähköpostissa professoreiden vuolasta keskustelua, aiheena rahapula, kurjistunut opetuksen tilanne ja kasvavat vaatimukset olla ”huippuyliopisto”. Oma kontribuutioni liittyy huoleen siitä, että hallintorakennuksessa vuollaan unelmia ja utopioita, joiden toteutus revitään kantajengin selkänahasta. Itse toivoin vain, että saan keskittyä siihen, mikä on minun yliopistoani: opetukseen ja tutkimukseen.

Suuri huoli on siis yliopiston jakautuminen hallintoon ja "ruohonjuuritasoon". Miten voidaan löytää motivaatio sitoutua ylevään ja korkealentoiseen strategiaan, kun opetuksen ja tutkimuksen perusasiat, -rakenteet ja rahoitus ovat rempallaan? Porkkanan ja kepin suhde ei ole oikein kohdallaan nyt...

Viikonlopulla pohdin Ruotsia ja Ruotsin poliittisen johtamisen kriisejä, ja pulassa olevaa SDP:n keulamiestä Juholtia. Mieleen tuli Mona Sahlin vuosikymmen sitten karkkiostoksineen. Muistan kun kuuntelin radiota matkalla Uppsalaan edellisellä kierroksella, kun Mona Sahlin oli ryöpytyksessä. Kansa itki eetteriin: "Hon har svikit vår folkrörelse". Silloin ajattelin, että Suomessa EI KUKAAN sanoisi noin...! Media lietsoi lopunajan tunnelmia tavalla, josta tuntui olevan kaikki suhteellisuus kaukana.

En puolusta johtavien (ruotsalaisten tai suomalaisten) poliitikkojen lepsua rahankäyttöä ja rötöstelyä, vaan vaadin heitä tunnustamaan virheen, pyytämään anteeksi ja ottamaan opiksi. Sen sijaan tuomitsen median aivan älyttömyyksiin menevän ajojahdin ja "Jumalan" roolin ottamisen. Kuka on antanut toimittajille oikeuden jakaa tuomiota oikealle ja vasemmalle, ja moralisoida päälle tavalla, johon edes inkvisitio ei parhaimmillaan pystynyt! Samalla toimittajilta on hämärtynyt ymmärrys siitä, missä / kuka valtaa yhteiskunnissamme todella käyttää.. kaikilla puoluepampuilla on kaapeissaan luurankoja. Jotkut vain osaavat taitavammin pitää luurankojaan pystyssä.

Tällä viikolla olen miettinyt, jaksaisiko sitä tässä vielä kerran muuttaa...? Plussa: tulee kämppä siivottua ja tavarat käytyä läpi kerralla ja kunnolla. Miinukset: samat seikat..? Tilanne on se, että puolison isovanhempien ("morfar Gunnar ja mormor Ida") aikoinaan Maurinkadulta vuonna 1923 hankkima asunto on nyt tullut myyntiin ja olisi mahdollisuus siis "jatkaa" suvun perinteitä 4. polvessa. Sellaista on Helsingissä vähän - so sama kämppä samalla perheellä lähes 100v. Historioitsijalla on velvollisuutensa.. olisi ikävä katkaista ketju. Asunto on Krunikassa vastapäisessä talossa, mutta Liisanpuiston puolella. Edessä iso remppa, siis!

Syksyinen Sysmä on ollut henkireikää viime viikkoina. Vietin viime sunnuntain kirjoittamassa kuvatekstejä aiheesta Sysmän ruokakulttuuri ja plarasin omaa mökkivalokuva-arkistoa. Sitä on pakko todeta: kaipaan 1970-luvulle !! Sen ihanaan viattomuuteen ja valoisuuteen ja unelmaan nykyajasta...! Sitä perhealbumin kuvat parhaimmillaan heijastivat.

Nyt on kuitenkin elettävä vuotta 2011 ja tänä iltana olin muotia opiskelevan lapsukaisen kanssa katsomassa Marimekon muotinäytöstä. Vaatteet värikkäitä ja marimaisia, mutta mieleen tuli: miksi ei hyödynnetä ihania uusia kevyitä ja laskeutuvia materiaaleja, minkä ansiosta mariväritkin hehkuisivat kauniisti? Kuten aina, kiinnostavampaa oli seurata läsnäolijoita kuin vaatteita…!