Lex ja Lux

Viime viikon uutinen Päijät-Hämeessä yllätti meidät kaikki niin sanotusti muna suussa (Itä-Häme 11.8.). Meille sysmäläisille laadukkaita kananmunia toimittanut Halmeen tila joutuu sulkemaan, koska nuorella omistajaparilla ei ole varaa investoida EU:n edellyttämään pakolliseen virikehäkkiin. Tähän asti Halmeen kanat ovat tepastelleet vapaana ja syöneet oman tilan viljaa. Munat on käsin kerätty, lajiteltu ja pakattu…ja siksi ah niin maukkaita!

Uutinen Sysmän kanoista herautti kyyneleen silmään. Nyt on siis saatu laki, jonka henki on kunniallinen (kanoille lisää elämänlaatua!), mutta lopputulos on karu. Se syö markkinoilta pienet tuottajat ja pakottaa suuriin kanalaitoksiin. Ja tämä aikana, jolloin me kuluttajat haluamme tuoretta lähiruokaa tukemalla pieniä tuottajia. Sellaisten toiminnasta on maaseudun tulevaisuus kiinni.

Nuoruudessani 1970-luvulla laulettiin, että ”laki on kaikille sama, vain tuomiot vaihtelevat”. EU-Suomessa sävel on sama, mutta sanat toiset: ”Laki on kaikille sama, vain tulkinnat harmittavat”. Olemme oppineet, että lait joskus laahaavat perässä, kun pohditaan oikeudenmukaisuuden tai ”oikean” toteutumista. Silti lain kunnioitus on suomalaisen ajattelun pyhää ydintä.

Avainsanat Lex ja Lux, laki ja valistus, esiintyvät Helsingin valtiollisessa keskustassa monissa yhteyksissä, kuten keisari Aleksanteri II muistomerkissä ja Säätytalon koristetuissa. Kansalliseen kuvaperintöön kuuluu Suomi-neidon arkaainen veistoshahmo, joka nojaa leijonaan ja pitää kädessään lain kylttiä. Suomi valtiollisena järjestelmänä tulee ymmärrettäväksi lakiensa kautta.

Oikeusvaltioajattelu, lain kunnioittaminen ja hyvä hallintotapa kuuluvat arvostettuun ”hiljaiseen tietoon”. Valtiosääntöoppineet ovat kuvanneet, kuinka Suomesta muodostettiin 1800-luvulla tapojen, lakien ja laitosten yhdistämä valtio. Poliittinen ja kulttuurinen samastuminen läntiseen Eurooppaan oli olennainen osa kehitystä ja sen mahdollisti oma oikeusjärjestys. Säätykokouksen perustuslakiauktoriteetti, lakivaliokunta, sai vahvan roolin. Asetelma on jatkanut elämistään eduskunnassa.

Suomen arvostetuin ammatti on ollut lakia tinkimättömästi noudattava juristi. Sellaisia yliopisto koulutti pitkään valtion palvelukseen. Meillä on tapana hieman halveksivasti puhua tsaristisesta perinteestä - puhujat viittaavat tällöin hallinnon näkyvään asemaan ja virkamiesvetoisuuteen.

Silti lain kirjan toteutuu meillä valtiossa. Hämmennymme, kun muualla ei ole näin. Lähialueille on syntynyt kokonainen valtioiden rypäs, jossa lait ovat toki olemassa, mutta kukaan ei niitä noudata. Järjestysvalta on korruptoitunut ja virkakoneisto mahdoton lähestyttävä. Ihmiset rakentavat hyvää elämää hallinnosta huolimatta, ei sen tuella. Sama perinne näkyy monissa Välimeren maissa; lait ovat sitä varten, että viisas niitä vastaan kapinoi.

Meillä Suomessa poliittisen järjestelmän varmuus ja ennakoitavuus perustuvat kotimaisen hallinnon pitkäkestoiseen vakauteen. Oikeusvaltion rinnalle kasvoi sosiaalivaltio. Siitä tuli ihmisoikeuksien ja tasa-arvon toteuttaja, kouluttaja, kasvattaja ja aktivoija. Valtio tunkeutui meillä jopa perhepolitiikkaan ja makuuhuoneisiin, ”naisen parhaaksi ystäväksi”.

2000-luvulla valtion alasajo on muuttanut asetelmaa, vaikka Lex ja Lux edelleen ohjaavat ajatteluamme. Hallinto toimii konservatiivisesti ja kontrolloi kansalaisten toimintaa. Sysmän kanala on malliesimerkki hyvästä tarkoituksesta, mutta onnettomasta lopputuloksesta. Meilläkin halutaan kaupunkikivaa, tapahtumia ja uudenlaista pienyrittäjyyttä, jonka aikaansaaminen liian usein törmää jäykkään virkamiestulkintaan. Tulevaisuuden merkittävin haaste onkin lainsäädäntö, joka vastaa kansalaisten hyvän elämän vaatimuksiin. Jos lain tavoitteet ja todellisuus ovat liian kaukana toisistaan, on edessä kapina. Sen jäljet pelottavat…
(julkaistu myös Kaleva 16.8.2011)