Napin painallus vai nuijan kopautus?

Tervetuloa syyssesonki! Varmin merkki kesän päättymisestä on poliittisen luottamustoiminnan alkaminen kevyen kesähiljaisuuden jälkeen. Maanantaina kokoontui Helsingin kaupunginhallitus, tiistaina istuimme jykevien pöydän ääressä me Helsingin Sataman johtokunnan jäsenet. Molemmille kokouksille yhteistä oli se, että nyt asioista päätettiin sähköisesti. Asia ansaitsi isoa uutisointia, kyseessä oli suuren kokoluokan muutos. Perinteinen puheenjohtaja nuija oli korvattu nyt hiiren napautuksella…

Sähköä päätöksentekoon? Jo tämän valtuustokauden alussa me valtuutetut saimme tietokoneen ja printterin käyttöömme muistutuksena siitä, että pian koneet korvaisivat muutaman kilon painoisen esittelyaineiston eli valtuutetun perinteisen paperinpinon. Asiathan on meillä hoidettu siten, että kokousta edeltävänä perjantaina kaupungin virastomestarit ajavat kokousmateriaalit valtuutetuille. Viikonloppu on aikaa lukea, ryhmät kokoontuvat maanantaisin ennen kaupunginhallituksen kokousta. Pumaskat on kannettu kahdesti läpi työpäivän illan kokouksiin. Sama käytäntö leimasi lauta- ja johtokuntien toimintaa – aineistot käteen ennen seuraavan viikon kokousta.

”Uusi asianhallintajärjestelmä” kuten asiaa kaupungin kotisivuilla kauniisti kutsutaan, on vaatinut vuosien ajan verta, hikeä ja suunnittelua: ”Ahjoksi nimetty järjestelmä pitää sisällään useita eri tietojärjestelmiä, joiden ansiosta hallinnossa säästetään aikaa, vaivaa ja paperia. Uuden systeemin käyttöönoton myötä varsinaisen asian käsittely nopeutuu ja päätösprosessit tehostuvat. Ahjon ansiosta kuntalaiset, luottamushenkilöt ja tiedotusvälineet saavat myös aiempaa helpommin tietoa vireillä ja valmistelussa olevista asioista.”

Ahjon käyttävät 600 luottamushenkilöä ja 5000 kaupungin viranhaltijaa ja työntekijää ja siinä juoksutetaan valtuuston, kaupunginhallituksen sekä lauta- ja johtokuntien kokoukset. Oli selvää, että tehokkuus, nopeus ja vaivattomuus loistivat poissa olollaan ensimmäisestä kokouksesta. Ähläsimme tunnusnumeroiden, lukukorttien ja wlan-verkkojen kanssa siihen malliin, että itse kokous kesti kaksi kertaa pitempään kuin tavallisesti. Ja silti jokaisen selän takana oli kaupungin oma ATK-ekspertti valvomassa…

Aikaa myöten ehkä säästöjä kertyy, vaikka paperiteollisuus suree. Printtivastuu jää poliitikoille. Itse suren kokousritualismin muutoksesta: neitimäinen hiiren painallus on korvannut jykevän puheenjohtajan nuijan kopautuksen asian/kokouksen avaamisen ja päättämisen tunnuksena. Kannan huolta myös arkistoinnista: miten 100 vuoden kuluttua kaikki tämä sähköisyys avautuu tutkijoille ja kuinka tallennepuoli hoituu?

Nyt jälleen Sysmässä, jossa käytän seuraavat kaksi viikkoa ns luovaan työhän. Mökin ruokapöydällä leviää maanpuolustukseen, kaupungintalojen arkkitehtuuriin, ruoka- ja tapakulttuuriin, muotiin ja kaupunkielämään liittyviä aineistoja, joiden pohjalta valmistelen yhtä kirjaa, kahta artikkelia ja syksyn luentosarjaa. Ja siinä ohessa kesäkolumneja oululaiseen Kalevaan.

Kesä meni, kiitos kysymystä, hyvin, lukuunottamatta aivoturbulenssia, jonka Norjan/Euroopan tapahtumat aikaansaivat. Supervilkkaan kevään jälkeen yritystä ylläpitää slow-lifea mökillä, tietokone oli pääosin telakalla ja kädet mullassa puutarha- ja metsähommissa. Koiramme Casse haudattiin juhlavin menoin juhannuksen jälkeen. Jonkin verran tuli mietittyä keskustapuolueen tilaa (Suomenmaa 2.8.), nautittua festivaalien musiikkitarjonnasta (Sysmän Suvisoitto ja Porin Jazz), harrastettua sosiaalista elämää ja luettua hyviä kirjoja, johon talvella on vähemmän aikaa.

PS. Katso Suomemaan haastattelu tästä osoitteesta http://www.oululehti.fi/edoris?tem=sm_lsearchart&search_iddoc=5390348 ja Kalevan kolumnit http://www.kaleva.fi/osasto/kolumnit/174