"Vihaisia lintuja" ja muita lobbaajia

Kansanedustajaehdokkaan päivässä ei enää 24 tuntia riitä. Vaalipaneelit, keskustelut, politiikan tapahtumat, torilla ja turuilla seisonta, esitteiden jakaminen, kotisivujen päivittäminen, vaalikonepalautteen kuittaaminen ja muu hyörinä täyttää päivät ja usein nykyään illat ja yötkin! En valita – ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön. Viimeiset pari viikkoa edessä ja tahti sen kuin tihenee..Kiehtovaa, koska lopputulos on aivan auki.

Kiinnostavinta ehdokkaana olemisessa on se, että yhtäkkiä olet monille Tärkeä Ihminen. Postiluukusta pukkaa informaatiokirjettä, yritysesitettä ja tietopaketteja monilta tahoilta, sosiaalimaailmasta, terveydenhoidosta, perusteollisuudesta, rakennuttajilta, kansalaisjärjestöitä, yhdistyksiltä ja seuroilta. Sitten on niitä, jotka eivät luota painettuun sanaan, vaan lähestyvät vaalikoneiden avulla. me kaikki ehdokkaat olemme naputtaneet maailmankuvaamme kymmeniin erilaisiin vaalikoneisiin ja niistäkin saa tietoa. Viimeksi tulivat autoliiton ja lohenkalastajien pyynnöt sekä gluteenittomien kommenttipyyntö.

Parasta tässä ajassa on mahdollisuus päivittää tietojaan aloilta, joista ei tiedä juuri mitään. Itse olen paneutunut nyt seikkaperäisesti yrittäjyyteen ja kiertänyt alan seminaareja, tapahtumia ja treffaillut ihmisiä. Koetan haavittaa kaikkea sitä, mikä auttaa päivittämään kiinnostustani mikroyrittäjyyteen. Meillä kun edelleen ”yrittäjyys” linkittyy jonnekin urbaanin ja ruraalin välimaastoon, pieneen ja keskisuureen insinööriosaamiseen ja konepajatouhuihin. Siihen väliin jää koko uusimuotoinen palvelutuotanto, naisten, maahanmuuttajien ja nuorten kaupunkilaisten ruokaan, muotiin, designiin, hyvinvointiin ja kulttuuriin liittyvät yrittäjyys, tai pitäisikö puhua: uustoimeliaisuus.

Tänään oli kiva seminaari nimellä ”Mitä jää Suomeen?”, järjestäjinä Keskuskauppakamari ja pelialan pyöreä pöytä eli koordinaatiotaho Favex. Istuimme symbolisesti tärkeässä tilassa, Helsingin pörssin entisessä pörssisalissa. Komeaa 1910-luvun kaupallista arkkitehtuuria, vaurasta ja heleää samalla kertaa. Teemana oli kannustimien merkitys suomalaiselle peli- ja AV-tuotannolle. Paikalla oli koko lailla nuorta tai nuorekkaan keski-ikäistä väkeä (+minä, kukkahattutäti) ja puhujina viihde-alan menestyjät: Iron Sky –elokuvan tuottajaporukasta Tero Kaukomaa, Helsinki Filmistä Aleksi Bardy ja Angry Bird –konseptin luoneen Rovion edustaja.

Mitä opimme? Ensinnäkin: luova teollisuus käsittää noin 7 % työllisyydestä Euroopassa ja ala kasvaa koko ajan. Kyseessä on tulevaisuuden menestysmahdollisuus Suomessakin. Meillä veijarimainen (?) suomalais-saksalais-australialainen scifi-komedia Iron Sky –elokuva on tuoreesti globaali hanke. Se on tuottanut uutta konseptia verkottumalla yleisön kanssa, joka jakaa elokuvan tekemisen iloja ja taloudellista vastuusta. Pian ensi-iltaan tulevaa Hanna –elokuvaa tehtiin osin Suomessa; lumi, talvi ja kylmyys olivat myyntivaltteja, joilla Kuusamo saatiin kulissiksi. Ja kuten aina, kotimaiset tyypit hoitivat käytännön järjestelyt erinomaisen sujuvasti ja ongelmatta.

Kuten asiaan kuului, viihde-alan hype-nuoret ottivat asiakseen kritisoida seminaarissa Suomen ”rautakourateollisuutta” menneisyyshakuiseksi. Syyte voi olla oikeakin, mutta en silti saanut vastausta kysymykseeni siitä, miten av-ala synnyttää uusia ja korvaavia työpaikkoja näille leveysasteille. Kaukomaa urahti, että ”50 % rahavirrasta menee palkkoihin” mutta epäselväksi jäi: kuinka monen palkkoihin ja missä päin Suomea? Bardy jäi hetkeksi pohtimaan kysymystäni siitä, missä voisi olla se systemaattinen pakentointitaho, joka tuottaisi Suomea kansainvälisen elokuvan tilaksi. Nyt ratkaisevat liikaa sattuma ja henkilökohtaiset suhteet.

Viimeisenä puhui mainion Angry Birds -lintupelin kehittäjätahon edustaja Ville Heijari. Itse paukutin puhelinpeliä stressileluna Sysmässä tammikuussa, kun kirjoitin pitkiä päiviä kirjaa. Taukojumppana olivat maanmainiot vihaiset linnut, joita nyt on maailmalla ladattu jo 130 miljoonaan telefooniin. Linnut olivat opettaneet tekijöilleen (joiden 51. kehittelemä peli on kyseessä), että vaatimattomuus ei kaunista asenteena ja ambitiotasoa on vedettävä korkeammalle kuin se nyt on Suomessa. Kun itse tehdään hyvää ja siihen uskotaan, voi edessä olla hyvä miljardiluokan bisnes.

Kyllä virkisti tämmöinen seminaari! Tekes ja Sitra, haloo..! Missä te olitte tänään?