Eurooppa ja Suomi: yhteistä tulevaisuutta jäljellä?

Tänään kuultiin reipas ja aika raikaskin paneeli Helsingin yliopiston komeassa juhlasalissa koskien Euroopan tulevaisuutta, taloudellista vakautta ja mahdollisuuksia. Kolme hyvää tahoa oli löytänyt toisensa seminaarin toteuttamiseksi: Eurooppalainen Suomi ry, Helsingin yliopiston Alumniyhdistys ja Suomen Kuvalehti. Juhlasali on symbolisesti eurooppalaisen kulttuurin sydän Suomessa – yliopiston kautta tähän maahan on tuotettu ajanmukaista ajattelua, kulttuuria ja poliittista liikettä aina kansallisuusaatteesta 1980-luvun vihreisiin…

Tässä ”roomalaisessa” tilassa, kuningatar Kristiinan ja keisari Aleksanterin valvovan katseen alla, puhuivat nuorehkot suomalaiset puoluejohtajat suhteestaan Eurooppaan – tai pikemminkin Euroopan Unioniin. Kotimaisen puoluekentän jako nousi selvästi esiin: kriittisyyttä esiintyi eniten vasemmistoliiton Arhinmäellä ja perussuomalaisten varjoedustajalla – puheenjohtaja itse oli eurojoukkonsa eli FED-ryhmänkanssa maakuntaretkellä Olkiluodossa. Hallitus seisoi Kiviniemen, Kataisen ja Wallinin johdolla linjakkaasti K-linjan takana, jota salin noin 500-päinen yleisö selvästi myötäili.

Tavanomaisen euro-pölinän lisäksi esiin nousi persoonallisiakin kannanottoja. Hurraa, että Kiviniemi korosti turvallisuuden ja yhteisöllisyyden merkitystä korostamalla saksalais-ranskalaisen talouskuripaketin keskeisyyttä. Kiitos Wallinille ”luovan kulttuuriteollisuuden” puolustamisesta; Euroopassa kulttuuri työllistää tänään enemmän väkeä kuin autoteollisuus. Puheenjohtajat olivat yhtä mieltä siitä, ettei Unionia voi suoraan syyttää jäsenmaiden vaikeuksista. EU:hun nuivasti suhtautuva Arhinmäkikin myönsi, että ”talouskriisi lähti finanssimarkkinoiden ahneudesta”.

Itselleni oli tärkeää, että Eurooppaa, rauhaa ja turvallisuutta puolustettiin lähes yksissä tuumin. Samalla kävi selvästi esille, että yksinkertaisia patenttiratkaisija ei ole talouskriisien säätelemiseksi, semminkin kun niiden lähtöpisteet ovat olleet EU:n ulkopuolella, Yhdysvalloissa, Islannissa jne.

Iloitsin, kun Katainen kehotti (ympärilleen katsellen) yliopistolaisia aktiivisemmin osallistumaan poliittisen ja yhteiskunnalliseen keskusteluun. Juuri sitä tarvitaan! Fiksuja mukaan tulevaisuustalkoisiin! Yhteen toimiva Eurooppa on unelma, joka ei toteudu ilman yritystä ja tahtoa. Nyt jyllää vahva nationalismi. Usko tulevaisuuteen uupuu. Itse nostaisin keppeihin nuoria ihmisiä, kansainvälisiä liikkujia, joilla samalla vahvat juuret isänmaan mullassa.