Reyklavik, Berliini - luottamusmiesmatkoja

Viime viikonloppu hujahti neljän eurooppalaisen pää- ja suurkaupungin väliä matkustaessa – tai kolmen, koska välipysäkki oli su-ma -yönä Helsingissä! Helsingin sataman johtokunta teki opintomatka Kööpenhaminan ja Malmön satamia katsomaan ja sen jälkeen vietimme kaksi päivää Islannissa maan satamakombinaatti Faxaflóahafniria katsoessa – tai Associated Icelandic Ports, kuten kolmannella kotimaisella voi todeta.

Pohjoismaista oppii sen, että, että mitään ei voi oppia – jokainen satama on oman historiansa tuotos ja erilainen. Hyvää on, että ei tarvitse selitellä, mistä satamissa on kysymys: jokaisen takana on kaupunkirakenne, jonkinlainen kunnallishallinnollinen ja –poliittinen kytkentä ja meri, joka yhdistää. Kööpenhaminan ja Malmön muodostama uusi yhteissatama, CMP, on seurausta sillan yhdistävästä vaikutuksesta – asiaan kuuluva esittelyluento käsittelikin ”kansallisia” toimintaeroja, ja niiden analyysiä. Volyymi on suurta, konttiliikenteeseen ja tavaroihin sekä autoihin keskittyvää.

Islannissa satamatoiminta on hajallaan eri pisteissä, joihin tutustuimme kiertoajelun muodossa. Reykjavikin satama on selkeimmin kalastus- ja liikennesatama, joka kuhisee arkielämää. Kalastusalukset lähtevät ja saapuvat, turistit parveilevat laivoihinsa katsomaan valaita tai muita meren ihmeitä. Hyviä ravintoloita on avattu sataman vanhoihin makasiineihin – tai vanhoihin..noh! Reykjavikin satama perustettiin vasta 1910-luvulla…Kulttuuri keskittyy sataman tuntumaan: uusi hieno musiikkitalo rakennettiin sataman jättömaalla ja Modernin taiteen museo sijaitsee aivan sataman tuntumassa.

Yhdistävän kysymyksen kaikissa satamissa onkin suurkaupunkielämän ja –asutuksen tunkeutuminen lähelle, so kaupunkisuunnittelun kanssa tapahtuva yhteistyö ei aina ole kitkatonta, kuten meilläkin Jätkäsaaren ja Kalasataman suunnitteluista on nähty. Laivaliikenne edellyttää laakeampia volyymeja kuin suunnitteluesteetikot haluavat myöntää ja napit vastakkain –asetelma on olemassa. Tässä oli helppo jakaa kokemuksia ruotsalaisten, tanskalaisten ja islantilaisten kesken. MAtkailua avartaa aina, ja antaa virikkeitä ja vertailua omaan päätöksentekoon.

Maanantaina taakse jäi Reykjavik ja edessä oli kaksi päivää Berliinissä. Ylen matkalla pohdittiin tulevaisuutta ja katsastettiin uusinta alan tekniikkaa. Suuren vaikutuksen minuun teki itse Messegelände eli valtava messukeskus, jonka vanhimmat rakennukset jo 1920-luvulta – komeaa nationalistista berliiniläisfunkkista! Tsekattiin IFA-messut, joka oli Isojen Poikien Paratiisi: kodin radio- ja televisio sekä it-elektroniikkaa levisi kaikkialle satoja hehtaareja. 3D-tv tekee tuloaan kotikäyttöisiin vempaimiin, vaikka Ylen ylin tekniikkavastaava huokasin, että ”mitään uutta ei tässä ole nähty sitten 150-vuotta vanhojen 3-ulotteisten kuvakokeiluiden, joita esitellään mm Victoria & Albert Museossa Lontoossa…”.

Isot Pojat olivat innoissaan myös digiradiosta, SmartTv:stä ja kotikuvaajan olosuhteiden paranemisesta – videointi ja valokuvaus ammattimaistuvat kotona tehtynä. Connected-tv tuo internetin tv-ruutuun, siitäkin nähtiin aasialaisvalmistajien paperinohuissa tv-vastaanottimissa saksalaisia paraatiesimerkkejä. Näppärän käyttöliittymän rakentaminen on haastavaa, ja siksi ilahduttavinta olikin saksalaisen insinööripuhujan "oups-oups", kun kaukosäätimen tekniikka petti. Humanisti hykerteli käsiään… Naisten rooli näillä messuilla oli kantaa ryhmän opaskylttiä ja olla ”kauniita koristuksia”, kuten ARD:n paikalliset isännät osoittivat. Tässä suhteessa meillä täällä ollaan kyllä askeleita edellä!

PS. Muuten hieno viikko kulttuurille juuri takana! Musiikkitalon avajaiset keskiviikkona 31. 8. iloinen ja välitön juhla, josta jäi hyvä mieli. Vaikka rakennus avautui kauniisti ympäristöönsä, ikävä sanoa seuraavaa: meidän musiikkitalomme on laatikkomaisuudessaan "ihan yes" mutta Reyklavikin Harpa oli todella "wow", siis todella hienoa arkkitehtuuria kaupungin ytimessä, sataman kupeella.... Harpa-konserttitalo saatiin valmiiksi rahasta loppuun asti kiistelleen, ja taksikuskin yllättävä kommentti, kun kysyin mielipidettä: "Expensive!!" Mutta ei kukaan esim. Lahdessakaan enää valita, että Sibelius-talo on kallis; panostus tulee takaisin kyllä! Pienillä kikoilla voi saada ihmeitä aikaan: meillä kuutio on kuutio, täällä kuution ympärille on tehty sävykkäitä taivutuksia ja se vaan koskettaa, kumma kyllä! Akustiikkakin Islannin Harpassa tiemmä 10+ .