Humanismin ja ulkopolitiikan tutkimuksen tulevaisuus?

Mennä viikolla vietin kaksi päivää Berliinissä pohtimassa humanismin tulevaisuutta Euroopassa. Istuimme pikkuinen joukko maanosan nokkelia päitä Humboldt-Yliopiston Grossbritannien Zentrumissa, jonne kaksi nuorta lahjakasta yliopistohistorian tutkijaa, tohtorit Heather Ellis ja Georgia Christinadis meidät olivat kutsuneet. Haettiin historiallisia ja ylikansallisia (transnationaalisia) näköaloja tilanteessa, jossa kurjistuneet budjetit leikkaavat tutkimus- ja opetusmäärärahoja muuallakin kuin Britanniassa, Ranskassa ja Kreikassa.

Kuten asiaan kuuluu, kuultiin kokoelma kiinnostavia esitelmiä, joiden aiheet liikkuivat brittiläisen imperiumin siirtomaiden yliopiskelusta kirjastojen rooliin ja yliopiston brändaamiseen historian avulla – ja kaikkea siltä väliltä. Muutama teemakysymys nousi esiin. Ensinnäkin pohdittiin perinteisen ja eurooppalaisen sivistysideaalin murentumista kansallisajattelun jalkoihin – kuinka klassiset opinnot dominoivat vielä 1900-luvulla, mutta sitten tuli nopea muutos. Yliopistoista tuli valtiollisen ja teknis-tuotannollisen ajattelun linnakkeita tunnetuin poliittisin seurauksin ja humanististen perusopintojen universaali ja sosiaalistava rooli mureni pois.

Viestiksi nousi selvä näkemys humanististen opintojen sosiaalistavasta merkityksestä (”socializing effect”) ajassamme. Tiedon rooli ja paikka yhteiskunnassa on muuttunut; nyt tarvitaan jälleen moraalista kansalaisuutta ja innovatiivista ajattelua. Amerikkalainen kollega, Colombian yliopiston kielen ja kirjallisuuden professori Bruce Robbins valoi eurooppalaisiin (kerrankin tarpeellisia viestijä USA:sta!) lohdutuksen sanoja ja kertoi yhdysvaltalaisten, pääosin yksityisrahoituksella toimivien yliopistojen voivan ajassamme kohtalaisen hyvin ja humanismin olevan arvostuksessaan kampuksilla. Kampusten ulkopuolisesta maailmasta emme päässeet puhumaan…

Pääsimme myös pohtimaan ajassamme olevaa epäluuloa oppineita kohtaan. Kaikkialla maailmassa samat tendenssit ovat vallalla: yliopistoista on jälleen tullut luokkayhteiskunnan pelipaloja, kun akateemiset ammatit ovat periytymässä ja oppisääty palaamassa takaisin. Sosiaalisen yhteisöllisyyden ja pääoman rooli on merkittävä, kuten kuultiin alustuksesta, joka käsitteli englantilaisten yliopistojen Hong Kongiin perustamia maisteriohjelmia. Ne myyvät brittiyliopistojen maineella leikkiviä opintokokonaisuuksia, vailla yliopisto-opiskeluun kuuluvaa tilallisuutta, yhteisökokemusta ja opiskelijaelämää. Tästä kirjoitti seminaariin osallistunut Tamson Pietisch hienon kolumnin The Guardianiin

Lopputulemana oli, että humanismi voi olla kriisissä, mutta että sillä on tulevaisuutensa Euroopassa. Se lepää vahvan historian varassa. On arvioitava humanistisia tieteitä suhteessa muihin tieteisiin, pohdittava opiskelijoiden asemaa ja roolia ja yliopistojen perusviestiä. Riittääkö ”kasvattaminen Isänmaan ja ihmiskunnan palvelukseen enää”?

Meillä Suomessa torstaina juhlittiin Ulkopoliittisen Instituutin 50-vuotisjuhlaa seminaarin merkeissä Finlandia-talossa. Paikalla oli edustava kokoelma tummaan pukeutuneita herroja (miksi muuten ulkopolitiikka on olevinaan miesten asia??) ja muutama kiinnostava esitelmäkin kuultiin. Emeritusprofessori Osmo Apunen puhui vanhemman akateemikon retorisella osaamisellaan näpäkästi ulkopolitiikan tutkimuksen mutkaisista vaiheista Suomessa. Hyvin ajateltua puhetta jaksoi hyvinkin kuunnella – harvinaista herkkua muuten nykyään! Instituutin entinen johtaja Paavo Lipponen piti alustuksen, jonka voi lukea pian kiihtyvän TP-vaalin vaalipuheena. Tärkeää ja ajatonta oli kuitenkin Lipposen huomautus Saksan tärkeydestä Suomelle. Suurlähettiläs Kirsti Lintonen puhui mainiosti ajatuksiaan ”turvavaltion, kauppavaltion ja hyvevaltion” ulkopolitiikan tarpeista.

Itse toisin ulkopolitiikan tutkimukseen kulttuurisen ulottuvuuden. Mitään diplomatian maailmassa ei ole tehty ilman vahvaa kulttuurista läsnäoloa. Siksi kulttuuridiplomatian tutkimus on tulossa ja vahvasti – Suomeenkin!

PS Linkki Tamsonin kolumniin on (http://www.guardian.co.uk/higher-education-network/blog/2011/sep/21/internationalisation-degree-recognition-overseas )