Loppuvuoden ajatuksia

Aamulla haastatteli Radio Nostalgia (!) ja kyseli, mitä kuluneesta vuodesta mahtaa jäädä historiaan. Pienen filtteroinnin jälkeen (seisoin Sysmässä mökillä ja katselin harmaana vellvovaa Päijännettä..) suodatin ulos, että epäilemättä paljonkin. Muistutin tosin, että historia on sillä lailla vaikea laji ennustaa, koska vasta ajan kanssa… niin todellakin pitkän ajan kanssa… voimme sanoa, mitkä asiat alkavat kantaa seurauksiaan.

Helppo oli kuitenkin ennustaa, että muutama juttu on kuorinut rakenteita uuteen uskoon. Euroopan Unioni on tienhaarassa ja muutamat valtiot korvistelevat kriiseissä: Kreikka kärjessä. Jäämme seuraamaan. Arabikevät ja kansannousujen leviäminen Pohjois-Afrikan ja Arabimaiden puoli- tai kokofeodaalisiin yhteiskuntiin vei eurooppalaisen valistuksen, demokratian ja uudistustahdon viestiä Välimeren toiselle puolelle. Seuraukset näkyvät vasta vuosien kuluttua, kuten meillä Euroopassakin aikoinaan Ranskan ja Venäjän kumousten jälkeen.

Kansa ja kansakunnat olivat avainasemassa vuonna 2011, niin meillä kuin muuallakin. Suomessa sai suomalaisuuskeskustelu uusia sävyjä, kun käsite perus- liitettiin politiikan ilmiömaailmaan. Perussuomalaisilla oli saranakohtansa ja sisään tultiin ryminällä, mutta tarvitaan vähintään kaksi vaalikautta osoittamaan, miten Soini joukkoineen uudistaa politiikan sisältöjä. Toistaiseksi huonosti, jos minulta kysytään. Havainnointimaailmani on helsinkiläinen kunnallispolitiikka. Siellä neljän hengen PS-valtuustoryhmä ei ole saanut aikaan mitään näkyvää, eikä edes vaalikuningas, tohtori Jussi Halla-Aho ole onnistunut saamaan kultakättään muutosvoimaksi.

Politiikka on konservatiivista ja sitä seuraava toimittajakunta on vielä taantumuksellisempaa. Vasta nyt, viisi vuotta sen jälkeen kun kirjamme Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa (& K. Järvinen) on ilmestynyt, pääsimme kirjan viestin kanssa HS:n kotimaansivuille. Jälleen todentui vanha teesini siitä, että tutkimus parhaimmillaan on 4-5 vuotta ajastaan edellä. Niin oli tälläkin kertaa, mistä todistaa se, että teoksestamme otettiin viides painos ja luokista keskustellaan kaikkialla. Muutenkin kirja-alalla mennyt vuosi oli antoisa; keväällä ilmestyi maanpuolustuskurssien pikku historiani ja syksyllä olin vahvasti myötävaikuttamassa siihen, että sysmäläistä ruokakulttuuria koottiin kansien väliin (Makuja mahtipitäjästä, usea kirjoittaja, Sysmän Kirjakylä Oy).

Itselleni vuosi 2011 poiki kypsää aikuisuutta ja kotiin rauhaa. Kuopus pääsi opinajoon eli TaiK:iin ja 13-vuotias mäyräkoira Casse lensi kesällä kotieläinten taivaaseen. Siellä se epäilemättä räksyttää postinkuljettajille ja muille miehille tavoilleen uskollisena. Koti kävi hiljaiseksi, mutta rauhalliseksi ja tilaa on jälleen levitellä kirjoja, lehtiä ja muita papereita (uskon vielä painotuotteisiin..) ympäri kämppää.

Kypsä aikuisuus on tuonut mukanaan myös lisääntyvää järkeä, ja pohdintoja siitä, mihin elämänsä tulevat vuodet haluaa suunnata. Monenlaisen räpeltämisen jälkeen tiede ja tutkimus sekä opetus ja oppilaat tuntuvat ”minun tieltäni”; teen parhaani, jotta kaikki muu pikku hiljaa karsiutuisi pois. Kaksi kautta valtuustossa tulee täyteen ja uskoni kansanvaltaan on edelleen vahvaa. Silti jaksamistaan sopii puntaroida, erityisesti viimekeväisen vaalisesongin myötä. Moista tiheää tunnelmaa ei kestä kuin pienin annoksin…

Edessä on toivottavasti rauhallisempi vuosi 2012. Juhlaa on tiedossa; kotikaupunki viettää pääkaupunkiasemansa 200-vuotisjuhlaa monin menoin. Itselläni on kiva opetusta menossa Helsingin historian tuotteistamisesta. Ehkä joku päivä hyviä ideoita voisi panna toetutukseen ja ryhtyä matkailu-kahvila –yrittäjäksi.. Kiinnostavia matkoja on tiedossa, Prahaan, Välimerelle, Sao Paoloon, ehkä oppilaiden kanssa Kiinaan. Mutta sitä ennen ensi viikolla Sofiaan Bulgariaan, bongaamaan uusi pääkaupunki.

Hyvää ja antoisaa vuoden vaihdetta!