Helsinki 200v pääkaupunkina: valtuuston juhlakokous

Koko huhtikuun alku on ollut Helsingin pääkaupungin 200-vuotisen aseman osoittamiseen liittyvää juhlintaa. On avattu (aika mitätön) juhlanäyttely Kaupungintalon aulaan. Kirjoja julkaistaan, seminaarjea, luentosarjoja ja muita tapahtumia järjestetään. Suuri juhlavastaanotto on torstaina 12. huhtikuuta Finlandia- ja Musiikkitaloissa. Tänään keskiviikkona kaupunginvaltuusto kokoontui juhlaistuntoonsa. Valtuutetut olivat hyvin pukeutuneita (vastaanotto kokouksen jälkeen) ja istuvat kiltisti paikallaan kuuntelemassa toisiaan. Harvinaista juhlaherkkua!

Kokouksen ainoa päätös koski nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn myönnettävää 10 miljoonaa tukirahaa. Jokaisen valtuustoryhmän puheenjohtaja piti puheenvuoron, niin minäkin. Pääkohdat ohessa – sanaa ”keisari”, ”Engel” tai ”200 vuotta sitten” eivät nyt esiintyneet puheessani vaan pohdin yhtäällä Helsingin henkeä ja nuorisoa – noin yleisesti ja käsitteellisesti:

”Tänään juhlakokouksessa sopii pohtia: miksi jotkut kaupungit menestyvät ja kasvavat ja toiset surkastuivat. Sijainti ja taloudellinen toimeliaisuus, kyky innovatiivisuuteen ja poliittinen kaukonäköisyys ovat edistäneet eräiden kaupunkien kukoistusta. Helsingin menestykseen on vaikuttanut se, miten hyvin se on onnistunut uudistamaan perustuotantoaan, kilpailemaan toisten kaupunkien kanssa ja houkuttelemaan luovaa väkeä pysyvästi. Helsinki on ikuinen ”modernin projekti”, joka eri aikoina on kurottanut kohti tulevaisuutta, nykyisyyden parasta antia hyödyntäen.

Kaupungit eivät koskaan ole valmiita ja siksi ne kiinnostavat ihmisiä. Kaupungeissa ihmisten välisestä dynaamisesta kohtaamisesta syntyy uutta, liikettä, joka luo jännitteitä ja jännitteistä kasvaa innovatiivisuutta. Kaupunkiteoreetikko Lewis Mumford mukaan "kaupungissa etäiset voimat ja vaikutukset sekoittuvat paikallisiin: niiden ristiriidoilla on yhtä suuri merkitys kuin niiden sopusoinnulla".

Ei ole sattumaa, että VR täyttää tänä vuonna 150 vuotta. Rautatie on ollut Helsingin elinhermo, life line; se on tuonut väkeä maalta, maakunnista ja muista kaupungeista tänne työn, opintojen ja ansaitsemisen perässä. Helsinki elää siksi aina suhteessa suomalaiseen maaseutuun; Helsinki on koko Suomen, ei vain helsinkiläisten, pääkaupunki. Opintien jälkeen on palattu maakuntiin tekemään työtä isänmaan hyväksi.

Kaupungit houkuttelevat, koska niissä on tarjolla työtä. Mutta muuttajia kiihottaa myös mahdollisuus itsensä toteuttamiseen. Kaupunkien vetovoima kasvaa aikoina, jolloin haetaan yksilöllisyyttä, halutaan vapautua sosiaalisen tai poliittisen järjestelmän, pikkukaupungin tai maaseudun elinpiirin määrittämistä ahtaista kulttuurista ja sosiaalisista rajoista. Kaupunki edistää maallistumista. Urbanismi on tänään itsensä toteuttamisen elinehto.

Kaupunkielämän positiiviset ja negatiiviset mielikuvat palautuvat 1800-luvulle, kun eurooppalaiset suukaupungit elivät loistonsa aikoja. Tämä aika jalosti huippuunsa modernin kaupunkiarkkitehtuurin, muodin ja kuluttajuuden. Myös vastareaktiot, kaupunkipelko ja pako pois pahasta kaupungista, syntyivät tänä aikana. Todellinen ja myyttinen nuoriso on viimeisen 100 vuoden aikana edustanut kaupungin vaaroja ja uhkaa: aikoinaan huligaanit, sitten sakilaiset, lättähatut, partaradikaalit ja monet muut nuoruuden alakulttuurit ovat kuitenkin pääsääntöisesti tuottaneet kunnon kansalaisuutta.

Kaupungeissa elävät alakulttuurit. Massa- ja eliittikulttuurin väliset raja-aidat liudentuvat. Yhä uudet ryhmät vaativat kaupungissa tilaa, hakevat esiin pääsyä, kilpailevat oikeudesta olla “julkisella paikalla”, näkyä ja vaikuttaa. Uusi urbaani yhteisöllisyys tuottaa pohjaa myös hyvälle nuoruudelle. Kaupunki opettaa suvaitsevaisuutta. Hyvä ja paha, pelottava ja turvallinen, kaunis ja ruma, rikas ja köyhä, nuori ja vanha täydentävät toisiaan.

Kaupungissa todellisuus ei ole suojattua, steriiliä, hygieenistä tai ristiriidatonta. Urbaanisuutta on ihmisten kesken tapahtuva jatkuva eettinen, moraalinen ja poliittinen uudelleenarviointi. Kaupunki on näyttämö, jossa tilanteet päivittäin muuttuvat. Se on nuorisolle suuri mahdollisuus, ei vain riski”