Kuka rakastaa kuntia??

Kunnallispoliittinen sesonki on taas alkanut. Uudet valtuustot pullistelevat puhehaluisia, aktiivisia ja uusia kasvoja. Me vanhat ja kokeneet istumme viileinä paikallamme; osaammee jo pelin säännöt (joten kuten...) ja tiedämme miten menetellään. Helsingissä valtuustosalin korografia on selvä - sitä se on ollut jo vuosikymmenten ajan. Politiikot ovat salissaan pääosassa. Virkamiehet istuvat reunoilla, yleisö lehtereillä, toimittajat pulpeteissaan. Todellista politiikkaa tehdään...niin...kuppilan puolella ja ryhmien neuvotteluissa.

Miellä "kunta" otetaan itsestäänselvyytenä. Harvoin kysytään kunnan merkitysten perään. On lähdetty siitä, että kunta käsitteena on kaikille tuttu. Useimmat suomalaiset määritelmät lähtevät kunnan juridisesta funktiosta (itsehallinnollinen järjestelmä) tai valtiosuhteesta (kunta on julkisen hallinnon paikallinen yksikkö). Harvemmin näkee puhuttava kunnan poliittisesta, moraalisesta tai aatteellisesta ulottuvuudesta, kunnan roolista hyvinvoinnin, yhteisöllisyyden, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteuttajana.

Kunnalliset palvelut nähdään ihmisen arjen, turvallisuuden ja henkisen viihtyvyyden takaajina. Kansalaiset ovat valmiita puolustamaan niitä. Muuhun Eurooppaan verrattuna (katsokaa Venäjä ja muu Keski- ja Itä-Eurooppa...!!) Pohjoismaissa kunnilla on keskeinen rooli monien lakisääteisten tehtävien hoitajana ja palveluiden tuottajana. Varsin huomattava osa ihmisen arkeen kuuluvista asioista päätetään kunnallisella tasolla.

Tilanne on synnyttänyt erityisen pohjoismaisen mallin, jonka osa suomalainen järjestelmäkin on. Politiikan tutkijat ovat alkaneet kiinnostua kunnallispolitiikasta, meillä tosin varsin hitaasti. Kansallisvaltion merkityksen (olettteu tai todellinen) väheneminen 1990-luvulla siirsi tutkimuksen painopistettä valtiollisesta (government) paikalliseen; samaan aikaan monissa maissa, kuten Suomessa, on lisätty paikallistason päätösvaltaa.

Kunnat ovat Suomessa olleet viime aikoina suosittuja tutkimskohteita, kuten Suomen Kuntaliiton ja Kunnallisalan Kehittämisäätiön tukemat monet tutkimushankkeet ovat osoittaneet. Lainopillinen tulkinta on ollut vahva. Kunnallistiede puolestaan luo teorioita ja soveltaa kansainvälisiä tieorioita kunnan sisäisistä prosesseista ja rakenteista. Kunnallistiede mielletään yhteiskuntatieteeksi.

Itse olen sitä mieltä, että enemmän kysyntää olisi nyt kunnallispolitiikan historialle. Se auttaisi ymmärtämään paikallispolitiikan varsin konservatiivista luonnetta ja vallankäytön perinteitä - ne kun ovat yllättävän hitaita muuttumaan!