maanantaina, heinäkuuta 27, 2015

Kesä ja kirja-ajatuksia

Suomessa kirja ja kesä kuuluvat yhteen. Talvella lukemiseen ei jää aikaa ja tietoa tankataan näyttöpäätteeltä ja älypuhelimista. Siksi kesälukemiseen panostetaan ja kirjan ympärille tehdään kesätapahtumia Vammalasta Sysmään. Mökkiläisen kantamuksiin kuuluvat dekkareiden ohella finlandiavoittajat ja tiedonjulkistamispalkitut eli ne julkisuutta saaneet teokset, joiden lukeminen kuuluu yleissivistykseen.

Niin, yleissivistys? Harvoin pysähdymme pohtimaan sitä miten syvällisesti kirja on vaikuttanut eurooppalaiseen kulttuuriin. Kirja avautuu monessa yhteydessään – tärkein liittyy elämyksiin ja tietoon.  Englantilaisen filosofin, Sir Francis Bacon latinankielisestä julkaisusta Meditationes Sacrae vuodelta 1597 on peräisin sanonta ”tieto itsessään on myös valtaa” (Nam et ipsa scientia potestas est). Scientia tarkoittaa sekä tietämistä ja tietoa että osaamista, taitoa ja perehtyneisyyttä. Potestas viittaa valtaan kykeneväisyytenä.

Baconin iskulause voidaan tulkita modernisti. Osaamisen ja kirjan avulla on tuotettu tietoa ja tasa-arvoa sekä valistusta ja vallankumouksia. Kirjan murrokset ovat olleet Euroopan muutoksen saranakohtia; moderni painotaito, tuo gutenbergiläinen osaaminen, avasi 1500-luvulle kirjamaailman kansalle ja levitti oppineisuutta suljetuista luostareista laajempiin väkikerroksiin.

Siitä alkoi kirjaviisauteen nojaavien auktoriteettien kaato. Ensin asemaansa menetti kirkko (reformaatio) ja sitten monarkia (Ranskan vallankumous). Lopulta paikkaansa joutuivat puolustamaan muutkin eliitit, kun valistus ja koulutususko alkoivat tasoittaa rahvaan tietä. Ei-uskonnollisen kirjallisuuden leviäminen jalosti modernia ajattelua keskustoista periferioihin.

Kirjallisuudella oli tärkeä rooli kansallisuusaatteen muotoilussa ja levittämisessä. Reunavaltiot saivat runeberginsä ja topeliuksensa ja vapausaate alkoi hehkua Balkanilta Suomeen ulottuvalla vyöhykkeellä. Kansanvalistus ja koulutusinnostus liittyivät kirjaan ja oppineisuus mahdollisti sosiaalisten erojen tasaamisen. Syntyi sivistysliikkeitä, ja työväestö tiedosti epäkohtia oikeaoppista kirjallisuutta lukemalla. Kansanliikkeissä uskottiin kirjaan ja valistusaate kukoisti.

Suomi kuuluu kirjavyöhykkeeseen eli sivistyksen synnyttämäksi maaksi. Talonpoikaisessa, pappisvetoisessa maassa aapiskukko ja peruskoulu nousivat yhteiseksi nimittäjäksi. Kirjan ympärille muodostui merkittävää taloudellista ja kulttuurista toimintaa, kirjakauppoja ja kirjastoja, painotaloja ja kustantamoita. Useat, kuten opettajat, tutkijat, kirjailijat, kustannustoimittajat, arvostelijat ja kirjapainajat, alkoivat saada palkkansa kirjan ympärille syntyneistä elinkeinoista.

Onko kirjan tarina päättymässä? Vastaan: ei ole. Uusia kirjanimikkeitä ilmestyy vuosittain noin 11 500. Tietokone on siunaus. Se mahdollistaa sähkökirjat ja tuo kirja-aarteet digitoituna miljoonien lukijoiden ulottuville. Kirja kuolemaa on povattu pitkään. Vielä emme tiedä digitalisoitumisen seurauksia, mutta yksi on varmaa. Kirja säilyy tuotteena, vaikka alusta muuttuu.

(Kolumni Lännes Media 19 VII 2015)

 

Tunnisteet: , ,