keskiviikkona, syyskuuta 19, 2007

Maata puolustamaan...!

Takana kolme päivää 182. maanpuolutuskurssia. Juhlallinen avajainen Säätytalolla oli houkutellut paikalle kutsuvieraita, toimittajia ja muuta väkeä kurssilaisten ja kummikurssilaisten ohella (25 tuotta sitten). Komentaja Kaskelan puheesta nousi sittemmin haloo - hän edellytti reserviläisten määrää vähennettäväksi, mutta pitäytymistä alue- ja varusmiespalvelussa. Puolustusvoimat on kyllä keksinyt mahtavan pr-koneiston. Kursseja on järjestetty vuodesta 1961. Ne ovat saneet maineen keinona eliittiverkottumiseen, tuskin turhaan! Ryhmämme n 41 jäsentä edustavat valtion hallintoa ja elinkeinoelämää. Yksi kierkonmies on mukana ja yliopistomaailmasta on lisäkseni yksi professori - maanpuolutuskorkeakoulusta!

Maata puolustetaan istumalla kursseilla, kuulemalla luentoja valtion toiminnasta kriisien ja uhkien valossa. Kokeneita virkamiehiä nähty puhumassa, mainiota puolutusvoimen edustajia myös. Pitää kaivaa Tuntematon sotilas esiin, jotta pääsee verestelemään suomalaisten miestyyppien koko kirjoa. Yksi yhdistää sotilaita: jonkinlainen sisäänrakennettu rehtiys ja reiluus, armeijasnobbailu puuttuu meiltä tyystin. Suomessa armeija ja varusmiespalvelu tasoittavat luokkaeroja, muualla se saattaa niitä alleviivata. Silti ilahduin, kun näin miinalaivan konehuoneessa Marsalkka Mannerheimin kuvan.

Täysi paketti armeija-asiaa ja tutustumiskäynnit päälle. Emme silti ehdi kasva sotahulluiksi, mutta todellinen tietopaketti kurssi on. Suomalainen pragmaattisuus pääsee esille armeijan touhuissa. Jäin vain miettimään siviili- ja asepalveluksen jonkinlaita lähentämistä...asia on kun perheessämme iholla.

tiistaina, syyskuuta 11, 2007

Juhlaa ja arkea

Lauantaina oli suurenmoinen juhla 50-vuotisjuhlieni kunniaksi Vanhalla ylioppilastalolla. Paikalla 300 lähiystävää, mahtava tunnelma ja huippuohjelma. Oppilaat, ystävät ja kollegat olivat tehneet näytelmän Hän on Sysmästä. Sen ensemble piti sisällään hahoma Marcel Proustista ja ylioppilaasta aina kulttuurilautakunnan puheenjohtajaan ja dekaaniin. Kävivät läpi häpeämättömästi itselleni keskeisiä teemoja, leivoksia, muistia, lieu de mémoirea, sivistystä jne. Lavalla nähtiin nuorempia ja vanhempia akateemisia kuuluisuuksia yliopiston rehtorista ylioppilaskunnan pääsihteeriin. Suvisoittohenkeä ilmensi P. Salomaa esiintymisellään.

Tässäkin juhlassa pidettiin puheita, maisteri Sari Aalto ja Samu Nyström puhuivat sivistyksestä ja Helsingistä. FT Kristina Ranki piti elegantin, hienon puheen Euroopasta. Sanoin kaikille oikealla ja vasemmalla: "On ilahduttavaa, kun oppilaat ovat oppineet...olemaan suuresti ajattelevia ihmisiä ja toimivia kansalaisia!" Itse pidin kiitospuheen, jossa korostin 1950-luvun tutkimisen ja ymmärtämisen tärkeyttä sekä korostin (in English) Vanhan ylioppilastalon poliittista merkitystä.

Samoja asioita korosti HYY:n hallituksen pj. Katriina Stenman yliopiston avajaisissa eilen. Kukapa muu sen teksi kuin ylioppilaskunnan edustaja! Tämä on sitä hiljaista tietoa, joka siirtyy "seinissä" opiskelijapolvelta toiselle, ja muokkaa aikuisuutteen ja vastuullisuuteen. Rehtori Niiniluoto viittasi käynnissä oleviin yliopiston rahoitus- ja hallintapohjan muutoksiin ja totesi "ilmassa olevan pientä optimismia". Hyvä niin! Lehtoriden edustaja P. Mänttäri (ent. tyttönorssi) piti tavanomaisen ay-puheen. Kirkossa korostui M. Agricolan juhlavuosi. S. Heinisen saarna irvaili sopivasti niin Agricolan muistajille kuin itse miehenkin vaiheille. Kirkon riveiltä kuului harvinaista nauruntiskuntaa....

keskiviikkona, syyskuuta 05, 2007

Arabianranta - uutta ja vanha?

Viime torstaina kaupunkisuunnittelulaurakunnassa oli pääasiana Arabianranta. Esittelijä, arkkitehti M. Sundman piti tavanomaisen, itselleen tunnusomaisen värikkään esittelynsä , jossa korosti hankkeen historiallisuutta. Tavoitteena on nyt systemaattisesti ja johdonmukaisesti murtaa modernismin perinnettä kaupunkisuunnittelussa. Modernsimihan merkitsi, että kaikki erotetttiin tosistaan ja sijoitettiin liikenteen varrelle, hajalleen. Nyt Arabianrannan taideteollisuuskeskuksen osaa asemakaavan muutosehdotus tuo tehtaan lähelle toimistotalon ja neljä pistetalomaista kerros- ja asuin taloa.

Sundman korosti, kuinka on palattu takaisin "kaiken yhteyteen" eli integroidaan kaupunkitilaa
toisiinsa, eri toimintoja, niin tulee elämää ja iloa! Suurin ongelma, kuten kuultiin, ovat ympäristöviranomaiset, jotka eivät pitäneet suunnitelmasta. Enin osa suunnitteluaajasta meni mainittujen viranomaisten kanssa neuvotteluun.

Ja lautakunnassa puhetta riitti, nyt hyvin myönteisessä ja kannustavassa hengessä. Puhetta pidettiin mahdollisuudesta saada alueelle lisää kerroksia, minä kysyin kivijalkakauppa -politiikasta, puhuttiin uimarannasta, portaaliasunnoista, kaikki menivät muutamassa minuutissa ja satoja ihmisiä jonottamassa lisää...

Jo tätmä osoittaa, että helsingissä kaivataan uutta otetta suunnitteluun ja rakentamiseen...!