tiistaina, toukokuuta 25, 2010

"..sitten kun olette isoja, tulette tänne opiskelemaan.."

Kevät on Helsingissä mukavaa aikaa, sillä kaupunkiin saapuvat turistit ja luokkaretkeläiset. Keskustassa kuulee poikkeuksellisen paljon lasten ääniä ja nuorten puhetta - ryhmissä! Opettajat opettavat kaduilla ja toreilla, pääkaupunki panee parastaan. Tänään, kun astuin lounasaikaan ulos Porthaniasta, Yliopistokadulla käveli ohitseni bussilastillinen noin 10-vuotiaita peruskoululaisia, mistä lienevät, maakunnasta. Heidän nuori ja innokas naisopettajansa viittilöi vilkkaasti kohti yliopiston rakennuksia ja selitti kovalla äänellä: "Sitten lapset, kun te olette isoja, pyritte tänne opiskelemaan ja tulette viisaiksi!"

Vanha yliopisto-opettajan sydämeni läikähti. Juuri näin! Me opiskelemme tullaksemme viisaiksi ja sivistyneiksi, emme ollaksemme valtiovallan tehokkuustykinruokaa!

Tässä yhteydessä sopii tietenkin kysyä, onko yliopistouudistus tehnyt meidät viisaammiksi ja sivistyneimmiksi? Vastaan suoraan: ei ole! Meilä uudessa ja "notkeassa", tässä uudistuksessa syntyneessä Filosofian,historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitoksessa koko tilanne - yhteenhitsautuminen - on aivan auki. Me opettajat olemme kärsivällisiä ja tiedämme, että uudistuksen tavoitteiden läpijuoksuttaminen kestänee ainakin 5-10 vuoteen. Selvää on vain se, että vanhoihin taloudellisiin resursseihin ei ole palaamista...muttei ole tietoa uusistakaan?

Tällä uudella notkealla laitoksella, jonka pitkää nimeä en siis jaksa muistaa (sille annettu sisäpiiriläisten "kultahifi" -nimi, itse puhun "historian oppiaineista", kun omaa kuvaan), tehtiin kysely uudistuksen jälkivaikutuksesta. Tutkimustulokset osoittavat selvästi, että laitosuudistus eteni liian kovalla aikataululla, jotta tieto asiasta ehti tavoittaa kaikki osapuolet. Kun uudistus jyrättiin läpi, on monilla meistä edelleen mankeloitu olo. Erityisen kriittisesti suhtauduttiin uuden aikakauden edellyttämiin visioihin ja strategioihin: talouslähtöisyyden koettiin syövän periteistä substanssia, tieteen ja sivistyksen paikkaa.

Muitakin lapsia meni pesuvenden mukana. Yliopistodemokratia jätettiin historiaan. Laitosuudistukseen asetettiin suuria toiveita etenkin suhteessa hallinnon selkiytymiseen ja kevenemiseen oppiainetasolla. Yliopistouudistuksen piti antaa opettajille työrauha ja tutkimusaikaa. Ongelmana on ollut se, että laitosuudistuksen yksityiskohtainen käytäntöön sovittaminen jäi kovin myöhäiseen vaiheeseen. Epävarmuus on realiteetti, joka vaikuttaa toimintakulttuuriin ja opetuksen suunnitteluun. Monet jakoivat kyselyn mukaan huolen koko yliopiston byrokratisoitumisesta ja yliopiston johdon asettumisesta muuta henkilöstöä vastaan.

Normaalia murrosvastarintaa vai ei? Voi olla, mutta aika monella meistä on takki tyhjänä ja hattu kourassa. Rahan kuristaminen ja uusi autonomia merkitsee vain yhtä asiaa: ennemmin tai myöhemmin me humanistitkin lähdemme kadulle kerjuulle, hakemaan osarahoitusta, tutkimushankkeita ja projetirahaa yksityssektorilta. Sopii kysyä, mistä moisia rahalähteitä Suomesta löytyy, sen jälkeen kun Aalto-yliopiston napamiehet ja -naiset ovat käyneet saaliinjaolla, muista opinahjoista puhumattakaan.

Murheet ja huolet sopii tällä viikolla hetkeksi heittää nurkkaan. Filosofisen Tiedekunnan promootio tarjoaa tulevana viikonloppuna silmänruokaa ja hengenravintoa akteineen, puheineen, kulkueineen, juhlineen ja baaleineen. Mikään uudistus ei ole onnistunut tappamaan (sormet ristiissä??) tätä hienoa helsinkiläistä akateemista traditiota juhlia ja juhlistaa oppineisuutta ja sivistystä kauniilla tavalla ja mieleenpainuvasti. Skool kevään suurelle juhlalle! Skool tieteelle ja tiedolle - niin kauan kun niistä pääsemme vielä nauttimaan!

maanantaina, toukokuuta 17, 2010

Keskuksia ja periferiaa: Kajaani ja Sysmä

Aina mukava käydä Helsingin ulkopuolella puhumassa. Viime viikolla vietin päivän Kajaanissa, paikallisen Eurooppa-tiedotuksen vieraana, huipentamassa kevään luentosarjaa maanosamme ominaispiirteistä. Jo matkanteko antoi ymmärtää, että ihan lähinurkille ei olla menossa. Lento Kajaaniin hoitui Kuusamon kautta. Säästöä saadaan siitä, että linjoja yhdistetään? Matkantekoon meni nyt lähes 2t.

Kajaanissa oli jo kiva lämmin ilma ja leppoisat taksinkuljettajat. Kävelin ruutukaavaa päästä päähän, poikkeisin Kainuun radion toimitukseen, antamaan lausuntoja illan luentoteemasta ”eurooppalainen identiteetti”. Siitä paikallisen toimittajan kanssa puhuttiin eetteriin n 15min, unohtamatta aluepoliittista näkökulmaa. Itse puhetilaisuus Kajaanin miellyttävässä kirjastossa, jossa typografisesti ihana 1970-luvun henki. Kuten asiaan kuului, Kainuun Sanomien nuori miestoimittaja tule tekemään haastattelun ja kuvaaja kuvaamaan. Juteltiin niitä näitä eurooppalaisesta ja suomalaisesta historista ja löysimme yhteisen sävelen, kun toimittajakin oleskellut maailmassa, so. Baltian maissa.

Eurooppa-tiedotuksen tilaisuus kirjaston juhlasaliin kokosi paikalle mukavasti väkeä, noin 60 h. Eniten tässä luentosarjassa, mikä tietty ilahdutti, kun puhujina olleet mm. Esko Antola ja Hiski Haukkalaa. Puhuin identiteeteistä ei vain kansallisena juttuna, vaan myös muin teemoin, yhdistellen agraaria ja urbaania, teollista ja vähemmän teollista, itää ja läntää, pohjoista ja etelää, rajojen roolia, keskustaa ja periferiaa, meriä ja valtameriä jne. Reflektoin lisäksi Balkanin matkaani – se vielä vaikuttaa päässäni. Rajoista saatiin yleisökeskustelua, aiheena Kajaanin ”sulkeutunut” paikka, kun itäraja sulkeutui ja luonnollinen yhteys Sortavalaan, Viipuriin ja Pietariin sulkeutui. Niinpä.

Sysmässä oli viikonlopulla ihanaa työleiriä koko rahan edestä. Mökki saatiin kuntoon ja puutarha alkuunsa – nyt vain huolehdin orvokkejani, kun uusi ongelma, runsas kuivattava auringonpaahde yllätti. Kädessä oli uusi Yksi Sysmä –esite, johon oli koottu niin kunnan tapahtumakalenteri, kunnan paleluhakemisto kuin yrittäjäopas. Kokonaisuus oli näpäkkä, komea ja hyödyllinen. Kuten joku totesi, esite osoittaa, että Sysmässä on kaikkea, kuin kaupungissa! Osan ansiosta otan itselleni ja Suvisoitolle. Puheenjohtaja-aikaani 2000-luvun olin aloitteellinen yhteisesitteen ensivaiheen toteuttamisessa; sekin oli jo mallikas ja näyttävä suoritus.

Viime vuoden suuri saavutus Sysmässä on ollut tämä Yksi Sysmä –hanke. Se lähti liikkeelle strategiaan kirjatusta halusta pysyä itsenäisenä Sysmän kuntana Tämän etsikkoajan kunta ja sen eri toimijat ovat käyttäneet lujittamaan pitäjän vakinaisten ja vapaa-ajan asukkaiden sekä keskeisten toimijoiden yhtenäisyyttä. Se puolestaan on vahvistanut halua työskennellä yhteisen päämäärän puolesta. Yksi Sysmä -ohjelma tähtää sisäisen prosessoinnin kautta siihen, että kaikkien sysmäläisten ajatukset, sanat ja teot olisivat yhdenmukaisesti yhteistä hyvää edistäviä. .

Uutta on esim. se, että Yksi Sysmä –ohjelmassa aktivoidaan Sysmän kyliä omaehtoiseen toimintaan. Tällaisen oman kylän toiminnan kautta yritetään mahdollistaa kylien monipuolista toimintaa: välittää tietoa kylien välillä, järjestää yhteyksiä rahoittajiin, pyrkiä luomaan tiedotuskanavia kylien toiminnasta yleisölle, Nyt on suunniteltu ja toteutettukin Sysmän kylien IDEARIIHITALKOOT –tapahtuma. Ensin pohditaan yhdessä toiminnan ideoita ja tarpeita ja yhteistyökuvioita, myös oma-aloitteisuuden hengessä. Sitten katsotaan työnjakoa. Vastuu ei enää ole ”kaikkivaltiaalla” kunnalla, vaan aloitteellisuus siirtyy asukkaille. Tästä mallista ovat muutkin kunnat jo kiinnostuneet.
Hyvä Sysmä – jälleen kerran!

Tunnisteet: , , ,

keskiviikkona, toukokuuta 05, 2010

Helsingin uutisia

Miten mukavaa onkaan olla poissa – ja sitten palata takaisin omaan kotikaupunkiinsa! Balkanilla seikkailu päättyi hyvin: sain koneen Budapestista kotiin juuri sinä perjantaina, kun lentoliikenne Seutulassa palautui jälleen normaaliksi. Matkantekoa joudutti koti-ikävä – tulivuoripöly esti perheeni tulon viikonlopuiksi Bosniaan ja Kroatiaan, minkä seurauksena matkustin kolme viikkoa yksin. Antoisaa ja tehokasta, mutta aikaa myöten alkoi kaivata puhetta kotimaan kielillä ja leppoisaa kokemusten jakamista perheen kesken.

Kotiin oli kiva tulla, kun pöydällä odotti kaksi uunituoretta kirjaa, oma uutukaiseni Ihanuuksien ihmemaa. Näkökulmia suomalaisten itseymmärrykseen (Kirjapaja) ja turkulaisen sosiologin Jani Erolan toimittama Luokaton Suomi? Yhteiskuntaluokat 2000-luvun Suomessa (Gaudeamus). ”Ihanuuksia” kirjoitin alkuvuodesta Sysmässä ja kokosin sinne suomalaisuuspuheenvuorojani ja asiaan liittyviä teemoja, joita tämänkin blogin puitteissa olen tuuletellut. Lähtökohtani oli analysoida jokaisen kansakunnan omaa ”suurta kertomusta”, ja avata Suomi-kuva –juttuja osana eurooppalaisia taustoja. Eli sitä samaa, jota Balkanilla metsästin maa by maa.

Lähtökohtani on tämä oleminen Euroopan keskellä: me olemme tottuneet pohtimaan kansallista identiteettiämme ja myös sopeuttamaan omakuvaamme ulkoisen paineen muuttuessa. Puhdas luonto ja vaitelias mielenlaatu, korkea teknologia ja hyvä koulujärjestelmä - kyllä, mutta millaisista aineksista pohjoinen maamme oikeastaan ammentaa voimansa, osaamisensa ja omakuvansa? Tai kuten kirjan takakannessa kysytään: ”Mikä tätä tuulipukukansaksi kutsuttua joukkoa pitää koossa symbolisesti ja kuvitteellisesti?” Jäsenyys Suomen maabrändivaltuuskunnassa näkynee teksteissä..

Omakehuosuuden jälkeen sopii ylistää toista kirjaa eli eri tutkijoiden luokka-analyysia nyky-Suomesta. Turun sosiologit, kärjessä akatemiatutkija Erola, ovat tehneet kunnon työtä kartoittaakseen vallitsevan sosiaalisen jakauman Suomessa. Viime viikolla kirjasta pidettiin seminaarin Helsingin Vanhalla yo-talolla. Viesti on selvä: luokat eivät ole kadonneet ja vanhempien sosiaalinen asema määrittää lasten asemaa yhä selvemmin. Eli sosiaalinen ja rahallinen pääoma jakavat meitä yhä selkeämmin ryhmiin, myös peritty tai perimättä jäänyt varallisuus…Istuminen seminaarissa vahvisti sen, mistä Katriina Järvisen kanssa jo 2007 totesimme intuitiivisesti kirjassamme Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa. Luokat ovat sekoittuneet, ne liikkuvat ja elävät, mutta koti vaikuttaa yhä taustallamme.

Kunnallispolitiikan sesonki on ollut kiihkeimmillään. Slovenian ja Serbian välissä piipahdin Helsingissä tekemässä valtuustopäätöksen Katajanokan ”jääristikin” nimeämäni hotellihankkeen stoppaamisesta. Helsingin valtuusto hylkäsi Katajanokan uuden hotellin suunnitelmat poikkeuksellisen pitkän ja varsin tarpeellisen keskustelun jälkeen äänin 38–47. Saanen kyllä todeta, että omalla kannanotolla, joka siis oli ISO EI, saattoi olla yleiseen mielipiteeseen jotain vaikutusta.

Arkkitehtitoimisto Herzog & de Meuronin norjalaisella rahalla suunnittelema hotelli herätti jo etukäteen vilkkaan kansalaiskeskustelun. Siihen viittaisin minäkin, kuinka harvinaisen yksimielisesti asukaspalaute oli negatiivista ”päiväkoti-ikäisistä akateemikkoihin”. Tässä asiassa demokratia voitti rahan mahdin!

Tänään valtuustossa puhuttiin hyvän ja hyvää kaupungin MA-suunnitelmasta, kun sitä nyt toistamiseen seurattiin. Mikään unelmista (mm. 5000 uutta asuntoa vuodessa..) ei ole toteutunut, mitta sitä tärkeämpää on vuosittainen katsaus siihen, missä mennään. Sain läpi ponnen, jossa edellytin, että koko tätä asuntotilannetta katsotaan laajemmasta pk-vinkkelista seuraavassa seurantaraportissa. Pitkään aikaan eivät kaupunkien rajat päde näissä asumisratkaisuissa – on aika ajatella vihdoin laajemmin!

Tunnisteet: , ,