sunnuntaina, maaliskuuta 25, 2012

Juna ja kirjasto 150v

Viime viikkoina tehty taas saarnahommia eri puolilla Suomea. Perille kohteisiin on menty joko junalla tai autolla; VR:n komeat 150-vuotta valtionrautatietä muistuttaa siitä, miten merkittävä vuosikymmen 1860-luku olikaan! Pitäisi pohtia valtiopäivien 1863 muistamista jotenkin.. Keskiviikkona porhalsin vaihteeksi autolla Haminaan puhumaan sivistyksestä paikallisen ikäihmisten yliopiston 10-vuotisjuhlassa. Tapahtuma oli muistutus Helsingin yliopiston läsnäolon tärkeydestä keskuspaikan ulkopuolella. Helsingin ulkopuolella on usein kiitollinen yleisö – nytkin sain vanhemmalta väeltä suorastaan rakastettavia kommentteja.

Silti pakkoa sanoa, mahtava palaute innostaa yksinpuurtajaa!! Itärajan tuntumassa oli todella kiehtovaa: kyltitys ja autokanta muuttuivat venäjänkieliseksi. Maisema- ja katunäkymät muuttuvat koko ajan ja metropoli Pietarin imu tuntuu...keskellä peltoa jossain Kotkan tuntumassa sijaitsi kaupparykelmä "Itäkeskus". Nyt ruhjotaan moottoritietä Loviisan ja Kotkan väliin. Itse Hamina tavallaan vaikuttava aikansa kaupunkisuunnittelun näyte. Katukuvassa tuntui ”itä”, tunsin jotenkin assosiatiivisesti saapuvani Ankaraan…

Haminasta oli kiva palata laitokselle ja pohtia muutaman kollegan kanssa temaa, ”miten minusta tuli minä”. Tapaan korostaa sattuman osuutta asiassa.. suunnitella ei kannata tulevaisuuttaan liikaa, sellainen ei kuitenkaan toteudu. Muutoin keskustelu asiallista historian opiskelijoiden kanssa, ja ammatin ja tulevaisuuden ohella pohdittiin mm luokkaidentiteettiä. Minulla tulevaisuus jo takana, heillä edessä..!

Lauantaina ajoin läpi Sääksmäen hienoa kulttuurimaisemaa, kohti Voipaalan kartanoa. Pohdin: miten kulttuuri näkyy maisemassa, vaikka on lopputalvi, maassa runsaasti ruskeaa lunta, tiet savisia ja puuroisia, puut lehdettömiä jne. Olin valmistautunut puhumaan Voipaalassa Sääksmäen kirjastotoimen 150-vuotsisjuhlassa, ja valitsin teemakseni ”kuviteltu ja todellinen suomalaisuus paikallisyhteisössä”. Kotiläksynä olen palauttanut mieliini Voipaalan suurta historiaa Gripenbergien aikana, ja pohtinut Rapalanvuoren ympärille kietoutunutta muinaismuistoproblematiikka.

Ajan Voipaalaan Sysmästä, läpi Asikkalan ja Lammin syvällisesti agraarin ja hämäläisen maaseutumaiseman ja niitä halkovaa mutkaista tietä pitkin; matkalle osuvat monet edelleen elävät kylät, kuten palkittu Kurhila. Ajatus vie pakottomasti pohtimaan jälleen kerran agraarin ja urbaanin eroja ja yhtäläisyyksiä, niiden ikiaikaista kietoutumista toinen toisiinsa. Sekä jännitteisyyttä ja politiikkaa, jota kummatkin ”piirit” edustavat ja ovat edustaneet Suomen historiassa. Mitä vanhemmaksi käy elon polku, sitä vähemmän jaksan näitä polarisoiva kaksijakoja: ihmisessä elävät monet vaikutteet rintarinnan, ja niitä tuottavat identiteetit. Ajattelin akateemikko Jutikkalaa, jonka talon ohi kurvaan. Komea kartano saa nyt odottaa, mutta päätän, että tuon opiskelijat ensi keväänä katsomaan näitä maisemia.

Tätä kirjoittaessa katson Sysmän lumisia puita, jäätä järven päällä, talvilukemia mittarissa…ja KAIPAAN Amsterdamiin, Roomaan, Wieniin, johonkin, jossa on jo vihreä vuodenaika. Myytti Suomen ihanasta keväästä on valhetta - vielä on kestettävä tylsin, haisevin ja rumin kuukausi eli huhtikuu...! Huhtikuu on mielestäni masentavin vuosikierron ajankohta - kammottava valo paljastaa pölyt nurkissa j akalpeuden naamassa. Maa avautuu lumesta harmaana ja saastaisena, koiranjätteet könöttävät puistoissa yhdessä lian, roskien ja muun skeidan kanssa. Huhtikuu saa kysymään: Why did they come here in the first place?

Tunnisteet: , , , ,

sunnuntaina, maaliskuuta 11, 2012

Naisia, keskustaa ja maanpuolustajia

Alkuviikko kului Sysmässä. Lumen, sinitaivaan, auringon ja kantavan hiihtohangen innoittamana pohdin tulevaisuuden kuvioita, omaa elämääni ja lähiajan haasteita, muitakin ajankohtaistouhuja ja toimia, uusia tutkimuksiakin. Välillä rauha on poikaa, rauha saada ajatella yhtä asiaa koko päivän, ilman kiirettä ja/tai tempoilevaa aikataulua. Perästä kuuluu!

Kaupungissa odottivat vanhat haasteet ja kujeet. Paljon pohdintaa opetusvapaalla viikolla, teemoina tällä kertaa keskustapuolueen tila, yliopisto innovaatioyhteisönä ja naisten asia. Tänään sunnuntaina piipahdin Tampereella juhlapuhumassa Pirkanmaan naisten maanpuolustusjuhlassa aiheesta ”Mitä Suomi on?” Teemaan päädyin, koska resoneerasin: maanpuolustusnaisille on turha kertoa maanpuolustusaatteesta. Aina ajankohtaista on antaa välineitä kansallisuusaatteen pohtimiseen kertomalla siitä, mitä (me) nationalismin tutkijat kulloinkin pohdimme ja tutkimme.

Tammerin kauniin klassisen hotellin juhlasalissa oli tunnelma korkealla: daamit järjestävät hauskaa yhdessä, isänmaa-aatteen varjossa, kuten 50-vuotishistoriikista saatettiin lukea. Jo vuosia, sitten Mannerheim-museon päivien, olen pohtinut tätä voimaa, jolla suomalainen yhteiskunta edelleen tuottaa vahvaa mp-yhteisöllisyyttä alueellisesti, paikallisesti ja yli sukupuolirajojen. Tampereella joutuu pohtimaan vuoden 1918 perintöä ja sen vaikutusta.

Jos jotain, niin Tampereelle on aina mukava tulla. Kaupunki on hengeltään totaalisen erilainen kuin kotipaikkani Helsinki. Tehtaat keskellä kaupunki sen tekevät, työn jälki näkyy ja kuuluu. Koski kohisee eläväisesti ja dynaamisesti, tuoden vahvan taustaäänen urbaaniin elämään. Kadulta puuttuvat snobit ja ylvästelevät virkamiehet, minkkiturkkitädit ja bemarimiehet. Tilalla on jotain rokkihenkisyyttä ja mutkattomuutta, sitä kuuluisaa manselaisuutta.

Naistenpäivää vietin muun muassa pohtimalla yliopiston roolia innovaatioyhteisönä. Alustimme yhdessä kollega Leif Åbergin kanssa, ja lopputuloksena oli mainiota pohdintaa ja uuttakin luovaa ajattelua. Korostin tässä, kuten aina muulloinkin yliopistossa, että ei tarvitse mennä vettä edemmäs kalaan: jo vuodesta 1848 Yliopistolla on luovasti pohdittu yhteiskuntaa, siis isänmaata ja ihmiskuntaa. Siitä on hyvä ponnistaa, esimerkiksi istuen Uuden tai Vanhan ylioppilastalon hienoissa sisätiloissa, ja pohtia opiskelevan nuorison suuria saavutuksia. Useimmat kansakunnan kaapin päälle kivunneet ovat tehneet sen nimenomaan mainittujen rakennusten portaita pitkin kiiveten..

Muutoin viikolla tuli pohdittua politiikan sisältöjä, muun muassa kahdesti komeassa eduskunnassa, keskustan ryhmähuoneessa. Hyvät keskustelut politiikan substansseista piristävät aina, erityisesti kun vetäjänä on mainio veteraani Seppo Kääriäinen. Verenpainetta viikonlopulle sen sijaan aiheutti Helsingin Sanomien kaupunkitoimitus, jossa edelleen elää ”etelän metia”: jos jotain voi uutisoida poliittisesta viiteryhmästäni, tehtäköön se negatiivisesti. Nyt puhelimet ovat soineet viikko sitten keskustan valtuustoryhmään siirtyneen Markku Vuorisen (ent kd) ympärillä. Käytettiin kiristysmetaforaa ja ahneutta, joilla Vuorinen kuorrutettiin "petturiloikkaajaksi".

Raivostuin jutun sävystä (HS 9.3.) ja kirjoitimme valtuustokaverini Terhi Peltokorven kanssa vastineen. Julkaisen sen ohessa, toivottavasti ensi viikolla Hesarikin:

”Toimittaja Milka Sauvala raportoi (HS 9.3.) kaupunginvaltuutettu Markku Vuorisen (ent. kd) toissaviikkoisesta siirtymisestä Helsingissä keskustan valtuustoryhmään. Näin tapahtui, mutta jutusta jäi sumea mielikuva koskien Helsingin keskustan piirin toimintaa vaalien alla. Toisin kuin Sauvala antaa ymmärtää, Helsingin keskusta ei tue rahallisesti kunta- ja eduskuntavaaliehdokkaita pääkaupungissa. Keskustan Helsingin piiri ei myöskään ole tarjonnut ehdokkaille artikkelissa kuvattua vaaleihin liittyvää palkattua kampanjatyötä.

Olemme olleet ehdokkaina 1990- ja 2000-luvulla useissa kunta- ja edustakuntavaaleissa. Kuten vaalikampanjoidemme julkisista rahoitusilmoituksista selviää, emme ole saaneet puolueelta rahallista vaalitukea. Olemme rahoittaneet vaalit pääosin itse. Helsingin keskusta toimii täällä samoin kuin muutkin puolueet pääkaupungissa: se kustantaa teltat, muutaman yhteisen vaalimainoksen, ehdokkaiden valokuvauksen ja yhteisesitteen. Näitä kuluja katetaan ehdokkaiden maksamin ehdokasmaksuin.

On tärkeää, että kunnallispolitiikkaan saadaan hyviä moniosaajia. Hyvää ammattiosaamista sopii myös odottaa maan valtalehden kaupunkitoimitukselta. Hyvää toimitustyötä olisi ollut kampanjatukitietojen tarkistaminen meiltä keskustan valtuutetuilta ennen jutun julkaisemista.”

Tunnisteet: , , , ,