maanantaina, helmikuuta 25, 2008

Hyvä yleisö: juhlikaamme vuotta 1808!

Hanasaaressa kokoontui viikonlopulla Suomen Historiallisen Seuran järjestämä (kohtalaisen) suuri, kansainvälinen konferenssi pohtimaan vuosien 1808–1809 merkityksiä Euroopan historiassa. Vuonna 1794 alkoi kehitys, joka johti Ranskan vaikutusvallan kasvuun kaikkialla Euroopassa. Viisi vuotta myöhemmin oli perustettu kuusi ranskalaisvaikutteista ”sisartasavaltaa”. Ranskaan oli liitetty Belgia, ja maa kontrolloi Alankomaita, Sveitsiä ja suurta osaa Italiaa. Ranskalainen tavoite oli selvä: oli puolustettava vallankumouksen parhaita perinteitä tasavaltaisessa hengessä.

Ranskan tuli suojata asemaansa Euroopassa ja samalla vahvistaa Eurooppaa. Vaikka ulkopuolelle jäivät Iso-Britannia ja Venäjä, tuntui Napoleonin vaikutus kaikkialla. Ranska ja Napoleon loivat varjon koko 1800-luvulle. Napoleon voitti Itävallan ja Venäjän joukot Austerlitzissä ja lakkautti Saksalais-roomalaisen keisarikunnan 1806. Saksan ruhtinaskunnat yhdistettiin ja syntyi Napoleonin johtama Reinin liitto

Uutta oli aikakauden universalismin vaatimus; järki, rationaalisuus astuivat esiin, samoin vapaus – veljeys – tasa-arvo eurooppalaisina aatteina. Ranskan valta oli suurimmillaan vuonna 1812, jolloin noin puolet kaikista eurooppalaisista suoraan tai epäsuoraan Pariisin vallan alla.

Mutta ei sovi unohtaa, että monet eurooppalaiset ruhtinassuvut jatkoivat vallassa. Aikakausi muutti karttaa: Suomi irrotettiin Ruotsista ja liitettiin Venäjään 1809. Norjan erotettiin Tanskasta ja yhdistettiin Ruotsiin 1814. Hollantilaiset ja belgialaiset yhdistyivät ja syntyi Kuningaskunta Yhdistyneet Alankomaat 1815. Sveitsin yhdistyi 1815 kaikkiaan 22 kantonin löyhäksi valtioliitoksi. Eikä sovi unohtaa kehitystä Latinalaisessa Amerikassa: Espanjana amerikkalaiset siirtomaat itsenäistyvät.

Kuten Hanasaaressa todettiin, tärkeitä modernin kansallistunteen elementtejä muodostui sotakokemuksesta. Romantiikka kasvoi esiin kulttuurisesti samaan aikaan kun tapahtui armeijoiden massiivinen muodostaminen. Kaikki kansanryhmät joutivat kohtamaan sotien, imperiumien voimantunnon, voimapolitiikan ja rajasiirtojen seurauksia. Poliittis-kansallinen tunneilmapiiri syntyi voiton ja ylpeyden tunteista toisaalla, ja häviön ja tappion, tuhon ja vaaran tunteista toisaalla. Ilmiöllä oli sotilas-poliittinen tausta, mutta myöhemmässä tulkinnassa ne joutuivat kansallisen historiankirjoituksen kuvaukselliseksi saranakohdaksi. Näin on Suomen kohdalla. Uutta on juhlinnassa nyt se, että maamme kehitys nähdään eurooppalaista taustaansa vasten.

Jo oli aikakin…!

sunnuntaina, helmikuuta 17, 2008

Onnellinen valtuutettu...ja joskus onneton!

Viime viikolla oli sähäkkä kunnallispoliittinen viikko. Keskiviikkona 13.2. valtuustossa kyselytunnilla vastattiin muun muassa esittämääni kysymykseen siitä, miten kaupunki aikoo huomioida kevään 1918 tapahtumien muistamisen. Kysyin: Olisiko nyt tilaa sovittelevaan ja sodan kaikkia osapuolia yhdistävään muistotilaisuuteen? Kaupunginjohtaja Pajunen vastasi,
että asia kuuluu valtiolle. Kaupunki panostaa itsenäisyyden 100-vuotisjuhliin 2017. Vastaus oli kuten odotin: torjuva, komealla hallintokielellä ilmaistuna.

Valtuustossa myös äänestettiin maankäyttö- ja asumisohjelmasta ja siihen liittyvistä ponsista. Kaikki ryhmäpuheenvuorossa esittämäni kolme pontta hyväksyttiin. Koska olen asiasta ylpeä, saanen laittaa ponnet oheen:

- Hyväksyessään MA-ohjelman valtuusto edellyttää, että Helsinki ryhtyy yhdessä opiskelija-järjestöjen ja nuorten suunnittelijoiden kanssa selvittämään mahdollisuuksia uudentyyppisen, tulevaisuutta ennakoivan, kaupunkimaisen nuoriso- ja opiskelija-asumisen suunnitteluun

- Hyväksyessään MA-ohjelman valtuusto edellyttää, että Helsinki ryhtyy selvittämään keinoja, joilla voidaan luoda paremmat edellytykset elinvoimaisille lähikaupoille, pienille kahviloille ja yksityiselle ravintolatoiminnalle

- Hyväksyessään MA-ohjelman valtuusto edellyttää, että Helsinki ryhtyy selvittämään keinoja, joilla voidaan monipuolistaa Lounais-Sipoon suunnittelujärjestelmiä ja maankäytön ratkaisija esim. ideakilpailun muodossa

Sitten käsiteltiin Helsingin kansainvälisyys -strategiaa, joka vasta kolmas aiheesta. Kuten puheessaani totesin, kummallinen asiantila kaupungilta, jonka koko olemassaolo on perustunut kansainvälisyyteen ja muutoksiin eurooppalaisessa poliittisessa tilanteessa.

Torstaina oli tiukka kaupunkisuunnittelulautakunnan (ksltk) kokous. Kaksi isoa asiaa: Kruununvuorenranta ja uusi merikaupunginosa Laajasaloon. Pakko sanoa, aika hienoa suunnittelua, lukuunottamatta sitä, että Uusikylän mahtava mökkikylä joutuu alta pois.

Tunnelma tiheni kun käsiteltiin Vuoraaren Mustavuoren. Ensin äänestettiin siitä, jätetäänkö aisa pöydälle - ei jätetty, ja oli poikkeuksellinen äänestys. Sitten kannatin Eija Loukoilan (vl) vatsaesitystä siitä, että asia pannaan jäihin ja odotetaan Sipoon ym. vaikutuksen selvittämistä. Oli selvää, että esitys ei saanut kannatusta; sen sijaan ltk hyväksyi SDP:n palautusesityksen, jolla koko asia palautettiin uuteen valmisteluun. Seuraavana päivänä HS oli kääntänyt takkinsa: nyt annettiin risuja niille, jotka kampesivat esitystä vastaan ja toivoivat aikalisää, ja ruusuja niille, jotka kovan ja tiiviin asuntorakentamisen linjoilla. Näin se saatiin taas maan päälehti sosialidemokraattien kovaa ja betonista kunnallispolitiikkaa tukemaan!

maanantaina, helmikuuta 11, 2008

Helsinki, Riika, Lahti ja historia elää!

Kaksi viikkoa on kulunut vauhdilla. Kuukausi vaihtui kunnallispolitiikan supertunnelmissa: tammikuun viimeisenä valtuusto hyväksyi maankäytön ja asumisen ohjelman. Sen reunaehdoista käytiin kova kunnallispoliittinen vääntö. Sopuun päästiin, kuten Helsingin henkeen kuuluu. Ohjelma pyrkii monimuotoistamaan asuntotuotannon ja sävyttämään kaavoitusta. Tavoitteeksi pantiin 5000 asuntoa vuodessa. Me kaikki valtuustossa uskomme sokeasti, että kaupunkimme edelleen kansaa. Tein ponnet opiskelija-asuntojen suunnittelusta, asuinalueiden palvelutuotannon monipuolistamisesta ja ideakilpailun aikaansaamisesta Sipoon suunnittelun uudistamiseen. Jälkimmäinen on kova haaste; liitoksen valmistelu kun ei antanut suurille puolueille tähtipisteitä.

Vierailu Riikaan palautti muistiin tämän suurenmoisen kaupungin monet kasvot. Riika on todellinen metropoli Itämeren rannalla, komeampi kuin Tallinna ja Vilna. Vanha kaupunki on saatettu arvoiseensa asuun. Silti vanhan kaupungin ulkopuolella herää kysymys: mistä löytyy se uusi vauras porvaristo, joka saattaisi muun kivikaupungin kuntoon. Nyt kaupunki henkii ”takana loistava menneisyys” –tunnelmaa. Tammikuun tyhjillä kaduilla uliseva viima ja harmaus korostivat urbaanin ankeutta. Kaksi taloutta elää rinnakkain. Sama viinilasi maksaa puolet kaupungin reuna-alueilla.

Viikonloppu kului Lahden IX suomalaisilla historiapäivillä. Olin aikoinaan saattamassa tätä kaksikielistä tapahtumaa alkuun yhdessä muun muassa suurlähettiläs Heikki Talvitien kanssa. Meitä innostivat Ruotsin vastaavat päivät, ja se, että molemmat olemme kesäisin Päijät-Hämeessä. Teki mieli tehdä jotain alueen hyväksi. Lahden historiallinen museo on hienosti vastannut käytännön järjestetyistä. Nyt tavoitettiin kaikkien aikojen yleisömenestys. Kolme salia pullisteli yleisöstä ja tunnelma oli tiivis. Teemoina olivat vuoden 1808 sota, siirtolaisuus ja ulkosuomalaiset, Lahden vuosi 1918 ja Mika Waltari. Me järjestäjät pakahduimme onnesta, kun kiitoksia sateli oikealta ja vasemmalta. Kiittää pitäisi Suomea ja sen historiaa. Kun maalla on ollut värikäs menneisyys, joka vuodelle riittää merkki- ja muistovuosi ja lisää pohdittavaa. Eikä loppua näy….