Helsinki, tulevaa ja mennyttä

Elien oli Helsingin valtuuston viimeinen kevätkauden kokous. Käsittelimme pääkaupungin vuoden 2008 tilinpäätöstä ja tarkastuslautakunnan kertomusta, sekä päätimme - tietenkin - vastuuvapauden myöntämisestä. Pidin Keskustan ryhmäpuheenvuoron. On pakko sanoa: vuoden 2008 tilinpäätös näyttää satumaisen ilahduttavalta. Tilipäätöksen kanteen valittu kuva Vuosaaren uudesta suursatamasta kiteytti jotain olennaista koko viime vuoden optimistisesta perusilmapiiristä. Monet suuret hankkeet, kuten satamatoimintojen uudistaminen, lähtivät liikkeelle. Kuntatalous oli vielä kohdallaan; verotulot kasvoivat kunnissa keskimäärin 7,6 %. Helsingissä työllisyysaste oli hyvä, työpaikkoja oli runsaasti ja työttömyysaste oli alhaisin sitten vuoden 1990. Helsinki ja sen toiminnot saivat viime vuoden aikana lukuisia tunnustuksia ja laatupalkintoja kotimaasta ja ulkomailta. Palkinnot koskivat niin toimintojen sujuvuutta kuin palveluiden ja tietotekniikan korkeaa laatua.

Sataman lisäksi muitakin huomattavia muutoksia tapahtui. Sipoon lounaisosa ja Vantaan Västerkullan kiila liitettiin Helsinkiin. Painipiste oli edelleen elinkeinotoimintojen vahvistamisessa. Ammatillista korkeakouluopetusta lujitettiin muodostamalla uusi Metropolia Ammattikorkeakoulu. Matkailu kasvoi. Kaupunkikunta avasi olemustaan, kun kaupungintaloon avattiin näyttelytilaa ja sinne siirrettiin virkainfopiste. Vuoden alussa aloittanut tapahtumayksikkö alkoi kehittää Helsinkiä tapahtumakaupunkina. Senaatintorin ja Kauppatorin välisen alueen kehittäminen pääsi jälleen vauhtiin. Vuosi 2008 oli kaupungin maahanmuuttoyksikön ensimmäinen kokonainen toimintavuosi. Musiikkitalon rakentamiseen ryhdyttiin ja palvelutuotannon informaatiohankkeita edistettiin.

Helsingin tarkastuslautakunnan arviointikertomus ja tilintarkastajien kertomus on luottamushenkilöille oiva väline ymmärtää ja paremmin ohjata jatkossa kaupungin toimintoja. Kuten nykyisestä taloudellisesta tilanteesta tiedämme, muutokset ja niiden ennakointi on todellinen taitolaji. Erityisen ilahduttavaa oli, että verotulot kasvoivat viime vuonna 6,6, prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna. Verotuloja kertyi siis 81,9 miljoona enemmän kuin talousarviossa oli laskettu. Myös valtionosuudet toteutuivat lähes oletetun mukaisesti. Liikelaitosten osuus on edelleen huomattava. Tämä on Helsingin talouden kivijalka; ilman liikelaitosten, ja erityisesti Helsingin Energian hyvän tuloksen tuomaa turvaa tilinpäätöksen lopputulos olisi erilainen. Kaupungilla on ollut jäntevä linjaa kunnallisten liikelaitosten kohdalla. Yksityistämisen tielle ei ole meillä lähdetty.

Vuoden 2008 merkittäviin uudistuksiin kuului päätös konsernijaoston perustamisesta siten, että se aloitti toimintansa vuoden 2009 alusta. Konsernijaostosta puuttuu valtuuston pienten ryhmien edustus. Kun kyseessä on keskeinen kaupungin toimintaa ohjaava elin, on puute merkittävä. Tästä keskusteltiin paljon. Hyvinvointi ja palvelut sekä kilpailukyky, kaupunkirakenne ja asuminen olivat niitä asioita, joihin valtuutetut halusivat kiinnittää huomiota. Miten näillä alueilla toiminnalliset tavoitteet toteutuivat? Lisäksi tuli kysymyös: onko tavoitteet asetettu oikein? Nyt menojen ylityksiä on ollut muun muassa terveydenhuollon menoissa sekä lasten päivähoidon ja vanhuspalveluiden menoissa sekä ns. aikuisten palveluissa, eli toimeentulotuessa ja vammaispalvelussa.

Kaupunkikunnan tulee voida reagoida eri ryhmien palvelutarpeisiin oikea-aikaisesti. Se on hyvää asiakaslähtöisyyttä. Monien virastojen henkilöstö on ollut viime vuonna kovilla organisaatiomuutosten, palvelukulttuurin ja tehtävärakenteiden muutosten myllerryksessä. Samaan aikaan kaupunkilaisten palvelutarpeet ovat kasvaneet ja tilanteet vaikeutuneet. Ilahduttavaa on, että monet Helsingin kilpailukykyyn liittyvät tavoitteet silti saavutettiin. Asemaakaavoja laadittiin riittävästi asunto-ohjelman toteuttamiseksi – ongelmat olivat sen sijaan rakentamisen puolella. Asumisen monipuolisuus ja asuntotuotanto jäivät tavoitteista. Kiinteistöviraston maanmyyntitavoitteet jäivät jälkeen. Asunto-ohjelman asettamista uusien asuntojen määrän tavoitteista jäätiin huomattavasti. Myös investoinneissa jäätiin jälkeen.

Pääkaupunkiseudun yhteistyö on edennyt tasaisen varmasti. Pian siltä sopii odottaa myönteisiä vaikutuksia helsinkiläisten elämään. Pääkaupunkiseudun neljä kuntaa voivat yhteistyön voimalla kehittää paremmin koko aluetta menestymään ja pärjäämään kansainvälisessä kilpailussa. Tulevaisuutta on vaikea ennakoida, mutta selvää on, että tilanne vuoden 2009 aikana on muuttunut huonompaan suuntaan. Huonojen uutisten leviäminen vei pohjan yrittäjien ja kuluttajien luottamukselta. Se heijastuu työmarkkinoille, kulutukseen ja kuntatalouteen. Kuluvana vuonna kyse voi olla jo talouden kriisinhallinnasta. Kunnat ovat suurten haasteiden edessä. Kuntatalous on meillä perinteisesti osannut vastaanottaa taantuman vaikutuksia. Siksi on syytä olla helpottunut vuoden 2008 tilinpäätöksen hyvistä luvuista! Valtuusto hyväkysi, lähes yksimielisnä, ponnen voimavarojen suuntaamisesta nuorisotyöttömyyden hillitsemiseen.

Strategioita mahan täydeltä…

Eilen istui Helsingin valtuusto muutamaa minuuttia vaille puolen yön keskustelemassa kaupungin strategiaohjelmasta vuosille 2009–2012. Haaste oli huomattava, sillä kyseessä oli ensimmäinen valtuuston hyväksymä vastaava asiakirja. Aiemmin kultaisella 60-luvulla vastaavan dokumentin nimi oli Helsingin kaupungin 10-vuotissuunnitelma, tai tutummin "Punainen kirja", kansivärin mukaan. Eilen joka toisella – enemmänkin – valtuutetuista oli jotain sanottavaa tai lisättävää. Nyt kuultiin sekin ihme, että perussuomalaiset avasivat ensimmäistä kertaa suunsa hieman laajempaan puheenvuoroon…

Mistä tässä strategiassa oikein on kysymys? Se on lähes 80-sivuinen tulevaisuusohjeistus, joka niittaa kiinni tulevien vuosien strategiset tavoitteet, menestystekijät ja toimenpiteet. Monia kauniita sanoja käytettiin, kuten että kaupungin arvot ovat asukaslähtöisyys, ekologisuus, oikeudenmukaisuus, taloudellisuus, turvallisuus ja yrittäjämielisyys. Tai että tavoitteena on ”demokratian ja vaikuttamisen” lisääminen ja kansalaisyhteiskunnan vahvistaminen. Nuorten hankkeita tuetaan. Kaiken toiminnan läpäisevät eettiset periaatteet, joihin kuuluu mm. globaalin vastuun kantaminen, rehellisyys, oikeudenmukaisuus, yhdenvertaisuuden periaate ja avoimuus. Hyvä maine on toiminnan perimmäinen tavoite.

Yksityiskohtaisessa sisältöosuudessa kuvataan kolmea tärkeintä osa-aluetta: hyvinvointia ja palveluita, kaupunkirakennetta ja –asumista sekä kilpailukykyä. Kaiken yllä lepää näkemys Helsinki-visiosta, jonka luomiseen 1990-luvulla, Eva-Riitta Siitosen aikaan, itsekin osallistuin Helsinki-klubin jäsenenä. Se kuuluu seuraavasti: Helsinki pääkaupunkina ja seudun keskuksena on kehittyvä tieteen, taiteen, luovuuden ja oppimiskyvyn sekä hyvien palvelujen voimaan perustuva maailmanluokan liiketoiminta- ja innovaatiokeskus, jonka menestys koituu asukkaiden hyvinvoinnin ja koko Suomen hyväksi. Metropolialuetta kehitetään yhtenäisesti toimivana alueena, jossa on luonnonläheinen ympäristö ja hyvä asua, oppia, työskennellä sekä yrittää.

Haukotuttaako teitäkin? Niin minuakin… Strategiapaperit ovat, kuten puheenvuorossani eilen korostin, tärkeitä lähinnä historiantutkimukselle. Niissä kiteytyy osa ajan henkea. On mahdotonta sanoa, kuinka ohjaavaksi paperi muodostuu. Ajat voivat tässä vielä muuttua, kriisiytyä ja hankaloitua. Tulevia uhkia on mahdoton ennustaa. Strategian kauniit sanat harvoin taipuvat todellisuuteen, jota säätelevät hiljaiset pelisäännöt, perinne ja tottumukset. Lisäksi: yli neljän tunnin poliittisen puheen jälkeen eilen ei mikään takaa, että kaupungin henkilöstö ja kaikki luottamushenkilöt viimeistä vaikuttajaa myöten todella sitoutuvat strategiaan. Asukkaiden sitouttamisesta puhumattakaan…!

Strategioihin törmäsin toisaalla tänä keväänä. Suuren yliopistokeskustelun yhteydessä Helsingin yliopiston korkein johto vetosi yliopiston strategiaan tärkeänä asiakirjana. Yliopiston konsistori on 1990-luvulta lähtien hyväksynyt strategioita kolmen vuoden välein, viimeksi tämän vuoden helmikuussa. Kuten kansleri Niiniluoto minulle korosti, strategiaan tahdonilmauksena kirjataan yliopiston tavoitteet ja arvot. Vastasin Niiniluodolle, että ongelmana on se, että meidän perusprofessoreiden akateemisen elämäni johtotähtenä eivät ole olleet hallinnon laatimat strategiat, eduskunnan toiveet, ministeriöiden visiot tai keskushallinnon toimintaohjeet. Strategiat ovat jääneet useimmille perin juurin vieraiksi. En oikein tiedä keinoa, millä akateeminen väki saataisiin sitoutumaan yliopiston suuriin strategioihin, kun jo oman pienen elämämme työ-, tutkimus- ja opetusstrategiatkaan eivät aina ota toteutuakseen. Sama ongelma koskee kaupungin paperia. Millä ihmeella se saataisiin jokaisen helsinkiläisen tietoon, soveltamisesta puhumattakaan? Strategiat ovat kaunis uni, josta on ikävä herätä.